Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Työ ompi iloni

Kesän aikana olen törmännyt aivan liian usein erilaisiin näkökulmiin, jotka voidaan tiivistää siten, että joillekin raha tulee taivaasta ja sähkö töpselistä.

Eurovaaleissa huikeaan vaalitulokseen yltänyt vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson toteaa Suomen Kuvalehden (29/2014) haastattelussa seuraavaa: "Lähdemme ihmisen vapauttamisesta.Perustuloajattelumme tähtää ihmisen vapauden lisäämiseen. Tarkoituksenamme on vapauttaa ihmiset jatkuvasta työstä."

Nyt perustulon kannattajat innostuvat, että kokoomuslainen eukko ei ymmärrä perustuloa ja se vähentäisi byrokratiaa ym. Aivan; suhtaudun perustuloon varovaisen innostuneesti, mikäli tällä voidaan purkaa lähes kaikki muu tuki ja erityisesti byrokratia tukien ympäriltä. Sen sijaan, minusta on pelottava ajatus, että joku vapauttaisi minut työnteosta.

Viikko sitten Nata White Trash Disease blogissaan kirjoittaa, että "Sinulla [suomalaisella] on sileät autotiet, ilmainen koulutus ja opintotuet, ilmainen terveydenhuolto, sosiaalituki, työttömyyspäiväraha, mahdollisuus uudelleenkouluttautumiseen, mielipide- ja sananvapaus, ruokaa kauppojen hyllyillä, vähintään minimipalkka työpaikassasi, ilmaisia harrastuksia ja valaistuja lenkkipolkuja." Sinänsä on erittäin ansiokasta nostaa perisuomalaisen valitusvirren sijaan esille asioita, joista meillä todella on syytä olla kiitollisia. Mutta ilmaisia näistä suurin osa ei ole, vaikka moni niin ajatteleekin.

Hyvin toisenlaisen näkökulman suhteestamme työhön esitti eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Arto Satonen ehdottamalla työajan pidentämistä 40 viikkotuntiin. 

Tuorein näkökulma esitettiin tänään Turun Sanomien mielipidesivulla Turun museokeskuksen johtajan Päivi Kiisken toimesta. Hänen mukaansa tulevaisuudessa 70% suomalaisista on tytöttöminä ja siksi olisi tärkeää ottaa käyttöön perustulo.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset minulle, että mikäli meidät vapautetaan työnteosta, yli 70% on jatkossa työttöminä, tarjolla on ilmaista koulutusta, sosiaalitukea, teitä ja terveydenhuoltoa, millä tämä kaikki kustannetaan. Jatkan keskustelua mielelläni edellä mainituista näkökulmista, mikäli esillä on samaan aikaan uskottava ja matemaattisesti aukoton yhtälö tuloista ja menoista.

Olen lopen kyllästynyt siihen että kansalle tarjotaan sirkustemppuja ja osa kansasta, tässä korkeakoulutettujen luvatussa maassa, vielä ostaa. Luvataan, että enää ei sinun tarvitse työtä tekemän sillä edessäsi siintää perustulo. Perustuloa voidaan kyllä maksaa ja voidaan 70 prosenttisesti olla työttöminäkin, mutta silloin on hinattava se takapuoli naapurin Mairen luokse ja hoidettava itse niin vanhukset kuin lapsetkin. Terveydenhuoltoa on näissä visioissa tarjolla vain varakkaille, sillä KAIKKI se raha, mikä 30% työtä tekevältä vähemmistöltä kerätään, kuluu yksinkertaisesti perustulon maksamiseen 70 prosentille. Mikäli tällainen yhteiskuntamalli edustaa jollekin ihmisarvon kunnioittamista ja vapautta, on vääjämättä palattava vastakkainasettelun aikaan.

Ihmismieli on rakentunut tuhansien vuosien saatossa siten, että ihmisen hyvinvointi, ei pelkästään taloudellinen, vaan eritoten henkinen syntyy työn teosta. Työtä tekemällä ihminen kokee itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Ihmisen päivä- ja viikkorytmi syntyy työn ja vapaa-ajan vuorottelusta. Olkoon Maslowin tarvehierarkia kuinka vanhentunut teoria tahansa, työ tyydyttää monia tarvehierarkian portaita, ei vain ensimmäistä. Ihminen tarvitsee enemmän työtä kuin työ ihmistä. Työ on erittäin monelle meistä perustarve ja jopa ilo, jota ilman ei sittenkään haluaisi olla.

Olisiko meidän aika siirtyä keskustelemaan siitä, millainen on työn määritelmä ja millaisia töitä me tulevaisuudessa ylipäänsä teemme. Ei niinkään siitä, tehdäänkö työtä vai ei, sillä sitä tullaan tekemään - ihan varmasti.


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Palkkatyöhön perustuva yhteiskunta on ollut olemassa alle 1% siitä ajasta, kun nykyihminen on ollut olemassa. Siis, myös muita toimivaksi osoittautuneita vaihtoehtoja on olemassa. Nykysysteemi, eli se, että ihmiset tekevät toinen toisilleen turhia tavaroita ei ole ainoa ratkaisu. Koska tämä systeemi ei enää toimi, muita vaihtoehtoja kannattaa kokeilla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Työ on aina ollut ihmiselle ominainen prosessi.
Turhien tavaroiden loputon tuottaminen ei ole ratkaisu vaan tuho.
On ilmeistä,että tämä systeemi ei toimi ja olisi parasta kehittää tarkoituksenmukaisempi talousjärjestelmä ennen kuin nykyinen romahtaa kokonaan. Aika täpärällä taitaa olla.
Minäkin suhtaudun skeptisesti peruspalkkaan jos sillä hyväksytään työttömyys. Työstä "vapauttaminen" kuulostaa vaaralliselta.
Olennaisesti työllään ihminen osallistuu yhteiskunnan ylläpitämiseen. Jokaiselle työkykyiselle yhteiskunnan jäsenelle työ pitäisi olla paitsi velvollisuus myös oikeus.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Aluksi haluaisin kirjoittaa, että tässä kommentissa on mielipiteitä, jotka voivat hyvinkin olla virheellisiä.

Tässä on minusta paljon hyviä pointteja, mutta on silti huomattava, että tehdyn työn määrä suhteessa elintasoon on laskusuhdanteinen. Automaation kehittyessä tämäkin kehityssuunta voi jatkua. Vastaavasti on huomioitava, että ihmisten odotukset riittävästä materiaalisesta elintasosta kasvavat tuotannon mukana.

Tosin ei ole erityisen pragmaattista tehdä tämän päivän päätöksiä sen perusteella mitä jossain epämääräisessä tulevaisuudessa voidaan odottaa olevan - pyrkimyksien ja idealististen päämäärien toteuttaminen kuitenkin vaatii pragmaattisuutta, sitä että katsotaan mitä on edessä päin tänään ja huomenna, tai muuten ei löydä tietä sinne kaukaisempiin tavoitteisiin.

Minusta on esitettävä myös sellaisia kysymyksiä kuten:

Mikäli materiaalinen hyvinvointi jatkuvasti kasvaa, kuinka paljon ajastaan ihmiset haluavat käytää työntekoon?

Kyseessä on tietysti vaihtokauppa erilaisten asioiden välillä. Konkreettisen hyvinvoinnin laskun lisäksi on huomioitava myös suhteellinen kehitys muihin maihin verrattuna. Vaikka ns. laiskotteluun olisikin varaa, tuo vara ei välttämättä kauaa kestäisi, jos kaikki se pidemmälle automatisoitukin tuotanto putaoisi pois kehityksen kelaksta.

Tällaisissa ajatuksissa kuitenkin ajan takaa lähinnä sellaisia näkökulmia kuin että onko kansallisen standardin oltava kiinalaista/korealaista työmoraalia vastaava, halutaanko kuukauteen vain yksi vapaapäivä, 60 työtuntia viikossa? Onko nykyinen keskimääräinen työhön käytetty aika järkevä? Ovatko ihmiset liikaa työnteossa? Vai onko sopiva standardi jotain muuta? Miten paljon ihmisillä on mahdollisuutta päättää näistä asioista itse? Miten paljon heillä pitäisi olla mahdollisuutta vaikuttaa? Miten nykyiset järjestelmät sallivat valinnanvapauden tuottavuuden ja tulojen suhteen näissä asioissa? Kenellä nämä valinnanvapaudet ovat, jos niitä on?

Lähtökohta kuitenkin on että pyrkimyksenä pitäisi olla kaikkien ihmisten osallistuminen yhteiskunnan pyörittämiseen. Minusta sen vuoksi esimerkiksi vastikkeellinen sosiaaliturva voi olla perusteltu ratkaisu, mutta tämä sana on sellainen jota tarjotaan keppinä työttömille, kun ratkaisun ydin on pääasiassa matemaattinen, eikä sinänsä ulkoapäin selvitettävissä minkälainen keppi tai porkkana on kyseessä.

Viimekädessä pääomatulojen progressiivisuutta pitäisi eettisen kehityksen toteutumiseksi myös kehittää huomattavasti. Mikäli näin ei toimita, yhteiskunta jakaantuu kahtia, niihin, jotka hankkivat kertautuvia tulojaan pääomalla, ja siten hankkiva entistä enemmän pääomaa. Yhdysvaltojen tulonjakauma on hyvä esimerkki tämän tyyppisestä kehityssuunnasta. Monella hyvinvointia tarkastelevalla mittarilla asiat ovat siellä paljon huonommin kuin täällä, vaikka bruttokansantuote olisikin parempi - onko se nyt jokin oraakkeli johon pitäisi takertua - ja luonnonvarat kuten öljy ovat myös merkittävässä roolissa. Pääomatulojen verotus kuitenkin nähdään valtion toimintana, jossa valtio mielletään sekaantuvaksi osapuoleksi joka häiritsee muiden ihmisten asioita. Sama myös muidenkin verojen suhteen. Mutta mielestäni kyse on pikemminkin siitä miten hyvin demokraattinen järjestelmä onnistuu toteuttamaan sellaisia pelisääntöjä yhteiskuntaan, josta seuraa eettinen ja oikeudenmukaiseksi tai kohtuulliseksi määriteltävä lopputulos.

Toisaalta työläisten elämä suhteutettuna yrittäjien elämään voi olla paljon yksinkertaisempaa ja seesteisempää, vaikka minä en aiheesta mitään erityistä tiedäkkään. Voidaan ajatella että pääoman kautta tuloja nauttivat ihmiset omalla panoksellaan kartuttavat vaurautta yhteiskunnalle tehokkaammin kuin työpanoksella niin tekevät. Minusta tämä on vähän kyseenalainen väittämä, mutta minusta asia vaikuttaa jotakuinkin sellaiselta. Rikkaat ihmiset voivat olla menestyksekkään toiminnan sivutuote, joten positiiviseksi miellettävään ilmiöön liittyy mahdollisesti negatiivinen sivutuote - ja tämä ei ole vaurauden karttuminen, vaan - karttuneen vaurauden jakautuminen suhteessa sen eteen nähtyyn vaivaan.

Minusta pääomatuloja tuottava toiminta on samaistettavissa työntekoon siinä missä muukin työnteko. Eli pääomapohjainen tulo on saatettava holhousvaltion silmittömän byrokratian säädeltäväksi. (Puolihumoristinen tai ironinen provokaatio)

Toki sekin voi jakaa mielipiteitä, onko se oikeudenmukaista, jos joku omistaa miljardeja, kun toiset elävät köyhyydessä? Ja Suomalaiset köyvät eivät minusta ole mitenkään erityisen köyhiä maailmanmittakaavassa, päinvastoin, täällä on asiat materiaalisesta näkökulmasta köyhillä ihmisillä hyvin. Varsinaiset köyhyyteen liittyvät ongelmat ovat mielestäni ensisijaisesti sosiaalisia. Ihmisten arvomaailmat, ihmisihanteet ja sen sellaiset tekijät. Tästä syystä minusta on oltava hyvin varovainen jos muodostetaan ihmisten aktivointiin, kansantuotteen parantamiseen, ja kaikkien tulevaisuuden parantamiseen tähtääviä muutoksia sosiaaliturvaan tai muihin etuuksiin. Tarkoitan että vaikka itse pyrkimys saattaisi olla kansakunnan kannalta järkevä - minä en sitä osaa arvioida - sellaisen 'keppiä yhteiskunnan pohjalla oleville ' mentaliteetin seuraamukset tuskin ovat edullisia psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Työelämään liittyen kyse on minusta paljon samasta asiasta, miten ihmiset voivat? Jos työ on raskasta ja stressaavaa, niin se on todellinen ongelma. Eikä vain siksi, että stressi voi näkyä kansantaloudessa työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden ihmisten määrässä, päinvastoin, ihmisten hyvinvointi on toimivan kansantalouden päämäärä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kehitys ei ole automaattista.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Uusliberalistisen talouskoulukunnan argumentti työn autuudesta on lakannut pätemästä aikoja sitten. Se päti toki siihen saakka, kun palkkaerot korkean ja matalan tuottavuuden aloilla olivat suhteellisen pienet.

Enää matalan tuottavuuden aloille ei saa rahoitusta, eikä niiden alojen töistä voi maksaa palkkaa, joka vastaisi elinkustannusten nousua. Koska Suomesta ei halpatyövoimaa löydy kuin yhteiskunnan pakottamana, on siitä suuri osa tuotava muualta.

Edessä on väistämätön paluu feodalismiin, joka vallitsi teollistumisen alkuaikoina, ellei markkinoiden rakenteelle aiota tehdä mitään. Tätä väistämätöntä kehitystä on yritetty paeta ottamalla lisää velkaa sovittujen velvoitteiden hoitamiseen, mutta sillä tiellä ei riitä mikään.

Kansantaloudessa ei ole ainuttakaan elementtiä nykyisellään, jota näpräämällä tilanne korjaantuisi. Ei. Yritykset häipyvät Suomesta, koska täällä on rasitteena valtavat sosiaaliset kustannukset nostamassa tuotteiden hintaa. Edes automaatio ei tilannetta pelasta, mutta pahin tilanne on niissä yrityksissä, jotka joutuvat myymään työtä kuluttajamarkkinoille.

Siellä ei ole ostovoimaa, jolla kustantaa suomalaisen työn kustannukset arvonlisäveroineen. Pärjääminen näillä markkinoilla edellyttää työn hinnan laskemista ja sen kompensointia työn määrän lisäämisellä. Duunari on jotenkin suojattu tältä, mutta yrittäjiä ei. Jopa satatuntiset viikot ovat hyvin tyypillisiä.

Se merkitsee myös, että pelin henkeä noudattavien yrittäjien ja työntekijöiden on käytännössä hylättävä vanhempansa, perheensä, hitaammat työkaverinsa ja ystävänsä oman onnensa nojaan ja koska heillä ei ole enää ketään, he kuormittavat massoittain terveydenhoitopalveluja todellisiin tai kuviteltuihin vaivoihinsa.

Tästä kilpailuhelvetistä pudonneille vaihtoehtoja on melko vähän, joten heitä voidaan kiristää ottamaan vastaan työtä, jonka ehdot ovat täysin sietämättömiä. Heitä eivät suojaa yleissitovat sopimukset, vaan he ovat täysin kyykyttävien byrokraattien tai moraalittomien työnantajien armoilla. He kokevat aivan oikeutetusti olevansa arvottomia, koska heidän työstään ei makseta palkkaa, jolla voisi itse vaikuttaa elinolojensa kehittymiseen. Motivaatio putoaa jopa nollan alapuolelle.

Kaiken lisäksi kilpailuhelvetissä tehdystä työstä jopa 70-80 % on täysin turhaa. Esimerkkinä myyntityö, josta noin 2500 tunnin panostuksella vain noin 7 % asiakaskäynneistä johti kaupan syntymiseen. 10 vuotta aiemmin samalla toimialalla oma prosenttini oli yli 70. Koska osaaminen ei ainakaan ole heikentynyt, olosuhteiden on täytynyt heiketä rajusti.

Meillä ei siis ole yritysten tai kansantalouden kannalta varaa nykyiseen eläke- tai sosiaaliturvaan, joten ne on purettava.

Jos ihmiset velvoitetaan taas hoitamaan itse perheensä ja läheisensä, heille on annettava siihen jonkinlaiset edellytykset, eli käytännössä perustulo.

Sen rahoittaminen on jopa helppoa, koska eläkerahastot voidaan purkaa, maataloustukia ei enää tarvita, terveydenhoidon menoista säästyy yli puolet jne.

Työ ja pääoma eivät nykyisellään kohtaa kansantaloudellisesti järkevällä tavalla. Rakenteita on muokattava rajusti tai sitten palattava protektionismin aikaan, mikä mahdollisti hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon ja rahoituspohjan. Siinäkin on omat ongelmansa, eli kaivataan tuoreempaa ajattelua.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

" ilmaisia harrastuksia"
Jaha,nämä ilmaiset harrastukset maksavat es.390 euroa per.kausi.Mitä tulee muuhun tekstiin,huomaa että kirjoittajalta puuttuu täysin 400 000-700 000... työttämän oikean arjen tuntemus.Sekä eläkeläisten,joista suurin osa 1000 euron kk.eläkkeitä saavia.

Puhumattakaan vammaisista,mielenterveysongelmaisista,syrjäytetyistä jne.
Eli niistä jotka eivät sovi median kiiltokuva ihmisiin.Heillä tehdäänkin bisnestä kaikessa rauhassa,piilossa julkisuudelta.Ulkolaiset sijoitusfirmat ja heille myydyt firmat,joita veronmaksajat rahoittavat veroparatiiseihin.

Velkakierteessä(luottotietojen menetys) on lukemat 90-luvun tasoa,ellei kohta yli.Koteja myydään pakon edessä jne.Leipäjonot siivotaan pois talojen edestä ettei hinnat laske,pohjoismaiden ainoat kun ovat.Asunnottomat lisääntyvät.

Verojen korotukset joita säädellään,osuvat juuri näihin ihmisiin.Kohta nousee taas vuokrat,energia jne.

Kerropa kenelle ne "lisätunnit"on tarkoitus hyötyä tuoda?

Hyväpalkkaisille virkamiehillekö,joiden eläkkeetkin on maksettava?Sijoittajille?

Mikä on tämän kirjoituksen tarkoitus?Kenen luulette saavan terveydenhoitoa ja hammaslääkäri palveluja?
Miksi perheitä on ilman kotia?Lapsia huostabisneksessä?Koulut epätasa-arvoisia?

Toisille maksetaan tabletit(Kaarina,ei köyhien seutua,ruotsinkielisten koulu sai tabletit jne.)

Voitte tietysti kertoa näille kotinsa ja lapsensa menettäneille,kuinka heidän pitää tehdä työtä ja harrastaa.Onko kuvitelma todellakin se,että kieltämällä tosiasiat ja syyllistämällä ihmisiä,tekemällä mustasta valkoista,julkisivu ei kärsi.

Velkakirjojen allekirjoittaja 90v. vasemmiston Siimes loikkasikin kokoomuksen leipiin ja palkinnoksi sai hyvän viran,kuten maan tapa on palkita omiaan.Ensin velkavankeuteen konkurssien kautta saadut ihmiset,Norjaan myytyjen joukkovelkakirjojen kanssa,osa itsemurhaan.Seuraava etappi eu maksumiehiksi,katsos vaan,Suomen kansa maksaa jälleen.

Kannattaa katsoa muistin virkistämiseksi, keitä siellä oli silloinkin hääräämässä.Hyvin on palkintopalleille päässeet,EUTA myöten.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Okei, unohdetaan vähäksi aikaa ne ajatusvirheet, joita sisältyy siihen väittämään, että teknologisen kehityksen seurauksena 70% väestä on työttömänä.

Oletus lienee kuitenkin, että teknologisen kehityksen seurauksena yhteiskunnan kokonaisvarallisuus ei ole vähentynyt, vaan ainoastaan jakautunut eri tavalla. Vai olemmeko ampuneet itseämme jalkaan, ja syösseet kansantuotteen laskuun liialla automaatiolla?

Miten ajattelit hoitaa työn ja vaurauden jakautumisen yhteiskunnassa tuossa tilanteessa? Itse toki olet siinä 30 prosentissa, joka on edelleen töissä, mutta mites ne muut? Menkää laiskat töihin?

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Tomi, itse en ole maalaillut yhteiskuntaa, jossa 70% on työttömänä, en myöskään tavoitellut tilannetta, jossa ihminen vapautuu työstä. Nämä ovat muiden näkökulmia, joista olen isosti eri mieltä.

Minusta meidän päämäärämme ei voi olla työstä vapautuminen, koska työ on tärkeä osatekijä ihmisen henkiselle hyvinvoinnille, ei ainoastaan taloudellisen menestyksen väline. En myöskään usko skenaarioon, että 70% on työttömänä, mutta tuo 70% tekee tulevaisuudessa töitä, joita emme vielä osaa edes kuvitella tehtävän. Työ siis muuttaa muotoaan, mutta ei lakkaa olemasta.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

En usko minäkään, siksipä heti alkuun yritinkin rajata tuon ilmeisiä ajatusvirheitä sisältävän kehitelmän sivuraiteelle.

Työn muodon muuttuminen taas on väistämätöntä. Eräs osa tuota työn ja työmarkkinoiden muutosta sivuaa hyvinkin tuota karrikoitua 30-70 -skenaariota, ja siihen liittyviä ongelmia.

Tarkoitan työmarkkinoiden polarisaatiota, jossa ns. keskituloisten työtehtävien määrä vähenee, ja työmarkkinat jakautuvat yhä selkeämmin hyvin palkattuihin ja huonosti palkattuihin työtehtäviin. Miten ratkaista työn ja toimeentulon jakamisen ongelma tulevaisuudessa?

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Nimenomaan vasemmistollehan työnteko on perinteisesti ollut itsetarkoitus, ei niinkään siitä saatava tuotanto ja elintaso. Tokihan näitä muiden rahoilla lorvailijoita on myös ollut ihan Marxista lähtien. :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ketkä "lorvailevat muiden rahoilla".

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Jos työ olis hauskaa,herrat tekis sen itse. Edelleen tehtaissa ja muissa puuduttavissa töissä ihmiset pakertaa. Aina voi sanoa,että opiskele,niin saat mielekkään työn. Tosiasia on se,että kaikilla ei ole kykyjä kovin pitkälle opiskella ja jonkunhan ne ikävätkin työt joutuu tekemään. Itse olen niissä ikävissä töissä yli 40-vuotta raatanut,paljolti senkin vuoksi,että lapsille saataisiin parempi tulevaisuus. No,kuinka kävi ? Se työ jonka tein myytiin muualle,kun ei ollut älyä huijata muita,vaan uskoi rehellisyyteen. Nyt olis aika miljardimiesten alkaa tekemään TÖITÄ ja laittaa asiat Suomessa kuntoon. On aika päättäjien ottaa nöyrempi linja ja muuttaa ylimielistä käytöstään,sillä veikkaan,että ensi vaalien prosentti jää 30 prosenttiin. Niin kauan,kun sitä järkevää työtä ei löydy,on syytä ottaa perustulo käyttöön.

Sanot,että työ on tärkeää,mutta et sitä,mistä sitä löytyy ? Sanon samoin kuin isäukolle aikoinaan,hän kun aina vähätteli sodan käymättömiä :" tuo perkele se sota tähän,niin minä sodin sen"!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Oikeus työhön takaisin perustuslakiin!

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Olen samaa mieltä kuin otsikko. Mutta työn tekemättä jättämisestä voidaan keskustella järkevästi vasta, kun on työvoimapula. Vasta silloin nähdään, onko todella niin, että työ ei kelpaa.

Toimituksen poiminnat