Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Vihreää kultaa

Osallistuin tiistaina 13.1. Metsäteollisuus ry:n järjestämään iltaan Westas Raunion sahalla Koskella. Ilta oli tarkoitettu varsinais-suomalaisille kansanedustajaehdokkaille. Paikalle oli ehtinyt lisäkseni neljä ehdokasta.

Suomen kivijalan, metsäteollisuuden julkikuva on viime vuosien aikana kehittynyt auringonlaskun alaksi. Mielikuvat johtunevat tehtaiden ja linjojen sulkemisista. Teollisuudenalana metsäteollisuus kuitenkin elää ja voi hyvin - toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Varsinais-Suomessa on Suomen vanhimmat ja huonoiten hoidetut metsät: jopa joka 3. metsänomistaja ei ole hyödyntänyt metsäänsä viimeiseen 30 vuoteen. Metsä kuitenkin tarvitsee vuosittaista huoltoa ja hoitoa kasvaakseen mahdollisimman hyvin. Varsinais-Suomessa metsäteollisuuden ja puuraaka-aineen merkitys nousee lähivuosina, kun Naantalin uusi monipolttoainevoimala otetaan käyttöön. 

Metsäteollisuuden merkitystä taloudellemme kuvaa se, että kymmenestä merkittävimmästä Suomen vientituotteesta neljä on metsäteollisuuden tuotteita esimekriksi päällystettyä paperia, kartonkia tai pahvia (2.) tai sahatavaraa (4.). Metsäteollisuus työllistää suoraan 44 000 henkeä ja välillisesti 160 000 henkilöä.

Biotaloudesta pöhistään kyllä, mutta erityisesti päättäjien on oltava hereillä siitä, miten eri päätökset vaikuttavat kunkin toimialan kilpailukykyyn. Esimerkiksi rikkidirektiivin kustannukset ja energiaverojen korotukset ovat vaikuttaneet metsäteollisuuden kilpailukykyyn merkittävästi. Onneksi muun muassa rikkipesuriteknologia on toisaalta luonut cleantech -liiketoimintaa ja osaamista Suomeen. 

Metsäteollisuuden tärkeimmät tavoitteet liittyvät kustannustasoon, ylisääntelyyn, työmarkkinoiden joustavuuteen sekä tieverkon toimivuuteen. Lisäksi he toivovat, että verotuksella ja lainsäädännöllä saataisiin lisää liikettä puumarkkinoihin. 

Illan isäntänä toimineen toimitusjohtaja Pekka Kopran mukaan rahoituksen saatavuus ei investoinneissa ole niin suuri ongelma kuin kilpailukyvyn pyyte. Työn hinta on hänestä Suomessa kohtuullisella tasolla, mutta sivukukut ovat huomattavasti korkeammat kuin muissa Euroopan maissa. 

Itselleni heräsi illan aikana ennen muuta kysymys siitä, miten voisimme verotuksella ja lainsäädännöllä edistää aktiivista omistajuutta ja kohdistaa kustannukset pikemmin passiiviseen omistajuuteen. Kysymys on olennainen myös monella muulla toimialalla. Puumarkkinoillahan metsän myyntiä verotetaan eli aktiiviset toimenpiteet aiheuttavat veroseuraamuksia, passiivinen omistajuus ei. Metsäteollisuus ry ei kuitenkaan kannata metsien kiinteistöveroja. Se olisi ongelmallista myös muun muassa jokamiehenoikeuksien kannalta.

Voitaisiinko kiinteistöveroa periä metsähehtaareiden mukaan, mikäli metsään ei ole kohdistunut toimenpiteitä tietyn ajanjakson sisällä? Suojelukohteet jäisivät veromallin ulkopuolelle. Idea on toki vasta raakile ja veronmääräytymisperusteita tai sen aiheuttamaa byrokratiaa ei ole vielä pohdittuna. Kaikenkaikkiaan meidän pitäisi ensisijaisesti kannustaa pääomaverotuksella nimeomaan aktiiviseen omistajuuteen, joka synnyttää edelleen liikettä yhteiskuntaan ja talouteen. 

Illan tilaisuus tarjosi hyviä näkökulmia ja keskustelua metsäteollisuuden tilanteeseen ja haasteisiin. Tehtävää heillä riittää, jotta muun muassa nuoret hakeutuisivat tulevaisuudessakin alan koulutuspaikkojen pariin ja alaan liittyviä mielikuvia saataisiin suunnattua positiivisemmaksi. Metsäteollisuus on selkeästi matkalla kohti valoisampaa tulevaisuuta, eikä suinkaan Suomessa saa unohtaa, mitä on vihreä kulta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat