Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Subjektiiviset etuutemme

Eilen viimeksi kuulimme kiihkeää keskustelua YLE A-Talkissa varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta. Tunteita kuohuttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen 20 viikkotuntiin ja ryhmäkokojen kasvattaminen yli 3-vuotiaiden osalta. Keskustelusta ei tunnetta puuttunut, sillä näissä asioissa on aina helppo vedota tunteisiin tosiasioiden sijaan. 

Lasten subjektiivisen päivähoidon rajaaminen 20 tuntiin on varsin hyvä, kannatettava ja kasvatuksellisesti mainio ratkaisu. Palveluita ei voida mitottaa yhden prosentin mukaan, missä täysipäiväisestä päivähoidosta hyötyisi marginaalinen joukko eniten. On muistettava, että kokopäiväistä hoitoa on tarjolla jatkossakin sitä oikeasti tarvitseville perheille ja esitetyssä mallissa neljä tuntia päivittäin ihan jokaiselle. 

Ovatkohan uudistuksen vastustajat missään välissä huomanneet, että 20 tuntia on itse asiassa enemmän kuin ekaluokkalaiset ovat koulussa? Jos keskimääräinen, subjektiivisesta varhaiskasvatusoikeudesta nauttiva lapsi tulee aamupuurolle päiväkoitiin kello 8, hänet haetaan kello 12, kun kaverit menevät muutamaksi tunniksi levolle. Loppupäivän aikana syödään välipala ja mennään ulos. Ulkona ollaan myös aamupäivällä. Käytännössä merkittävin osa kasvatuksellisesta osuudesta tapahtuu aamupäivän aikana ja näin ollen 20-tuntisessa hoidossa olevat lapset saavat varmasti niin sosiaalisia, kognitiivisia kuin motorisia taitojakin päiväkodissa tarpeeksi. Ja vanhemmat ehtivät tuossa neljässä tunnissa käydä pienemmän kanssa neuvolassa tai työhaastattelussa.

Subjektiivinen päivähoito synnyttää tyhjän hiekkalaatikon syndroomaa. Leikkipuistoissa ei ole seuraa isommille lapsille, eikä juuri äideillekään, koska isommat ovat varhaiskasvamassa päiväkodissa ja vastasyntynyt ei juuri hiekkalaatikolla vielä pyöri. Tällöin yhteisö ja vertaisryhmä puuttuu monelta perheeltä ja siksi lapsen vieminen päiväkotiin tuntuu itsestäänselvältä vaihtoehdolta esimerkiksi äitiyslomalla. Seurauksena voi olla enenevissä määrin lisääntyvä synnytyksen jälkeinen masennus, jonka yhtenä osatekijänä saattaa olla nimenomaan hektisen työelämän jälkeen koittava yksinäisyys.

Ryhmäkoko on mielestäni monimutkaisempi asia. Varsinkin 3-4 vuotiaiden ryhmässä 24 lasta kolmella aikuisella on haastava, varsinkin kun ryhmässä yleensä on 1-4 enemmän tukea tarvitsevaa lasta. Ryhmäkoko on lisäksi laskennallinen eli käytännössä ryhmässä voi hetkittäin olla yksi aikuinen ja 24 lasta tai 24+3 varahoidossa olevaa sekä kolme aikuista. Jo pelkästään nykyisille lapsimäärille suunnitellut päiväkotitilat ja suuressa ryhmässä syntyvä äänitaso aiheuttavat oppimisen ja kehittymisen esteitä. Tällöin lyhyempi päivä päiväkodissa on entistäkin perustellumpi. 

Ryhmäkokojen suurentamisen portaita voitaisiinkin lisätä eli alle 3-vuotiaita voisi aikuista kohden olla neljä, 3-4 vuotiaita seitsemän ja 5-6 vuotiaita kahdeksan tai jopa yhdeksän. Esikouluryhmässä saa olla 13 lasta yhtä aikuista kohti ja järjestelmä on aivan järkevä, kun lapset jo valmistautuvat kouluun, jossa monesti on 25 lasta yhtä aikuista kohden. Pitää myös muistaa, että pääosassa maailman maista koulu alkaa viisi tai kuusi vuotiaana.

Mikä tässä jatkuvassa 'ainakaan meiltä ei leikata' -keskustelussa jää kuitenkin lähes tyystin vaille huomiota, on kuntien oma päätäntävalta. Kunnat voivat varsin vapaasti antaa jatkossakin subjektiivista päivähoito-oikeutta vaikka 60 tuntia viikossa ja ryhmäkokoja voi nykyisestäkin pienentää - vaikka heti vuoden 2016 budjetissa. 

Niin kauan kun äänestäjät eivät ymmärrä, että monelle keskeisimmät vaalit palveluiden näkökulmasta ovat nykyrakenteessa kuntavaalit ja valtuustoon kannattaa ensisijaisesti äänestää niitä oman elämäntilanteen edustajia, tilanne tuskin menee parempaan suuntaan. Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella on todettava, että mikäli kunnanvaltuustoissa keski-ikä on 60, lapsiperheiden asiat eivät ehkä tule ensimmäisenä prioriteettina mieleen. Aika monessa kunnassa kunnan ikärakenne ja valtuuston ikärakenne ei juurikaan käyrillä kohtaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Koko keskustelu oli minulle jopa vaivaannuttavaa kuunneltavaa. Olemmeko me naiset nyt niin kädettömiä ja muutenkin avuttomia, ettemme pärjää edes omien lastemme kanssa ilman kokopäiväistä tarhaetua?

Tuntuu ihan siltä, että jopa kaksikin lasta on yhdelle terveen näköiselle äidille liikaa...eikä nyt puhuta sairaista ihmisistä. Heillä kaikki jatkuu minun ymmärrykseni mukaan samanlaisena edelleen.
Yhden lisälapsen hoitaminen ryhmässä ei tuottane muuta vaikeutta, kuin lastentarhaopettajille pelon, että joutuvat helpommin työttömiksi. Se sama pelko on nyt kaikilla ja joillekin jo tapahtunut katastrofi.
Meidänhän piti kaikkien osallistua talkoisiin yhteisen hyvän puolesta ja ennen kaikkea lastemme tulevaisuuden puolesta. Mihin se oppositiolta on unohtunut?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaija, erittäin hyvä kommentti. Kädettömille ja itseään ajatteleville nykyiset äidit alkavat vaikuttaa. Liika on liikaa. Ajattelevatko he oikeasti lastaan edes vai onko oma aika ja vapaus tärkeintä? Pienelle lapselle jo 20 tuntia tarhassa on melkoinen anti. Sen jälkeen lapsi ehtii vielä leikkiä kotonakin ja seurustella vahempiensa kanssa ja tutustua uuteen perheenjäseneenkin mikäli sellainen edes on.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itsehän te naiset halusitte olla kanssa sen 35-40 tuntia viikossa töissä niinkuin miehet. Mitään vikaa sinä kuitenkaan ei ole sillä melkein kaikki ovat melkein vapaita valitsemaan itse.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #16

Halusimme tai en minä ainakaan olisi voinut olla kotona. Olin kouluttautunut. Olisihan koulutus mennyt hukkaan. Eihän tässä päivähoitoasiassa edes siitä ole kyse. Työssä käyvät äidit saavat lapsensa tarhaan kuten ovat saaneet tähänkin saakka täysipäiväisesti. Kotona olevat saavat lapsilleen lyhyemmän taha-ajan, saavat kuitenkin, ja samalla helpotusta omaan elämään. Lapsikin saa virikkeitä. Mitä vikisemistä siinä Daniel oikein on?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #22

Ei mitään, mutta kommenttien vikinä kuulostaa siltä kuin valitettaisiin hyvinvoivista naisista jotka tuovat lapsensa hoitoon ja annetaan kuva että heidän tulisi hoitaa lapsensa kotona.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Yhden lisälapsen hoitaminen ryhmässä ei tuottane muuta vaikeutta, kuin lastentarhaopettajille pelon, että joutuvat helpommin työttömiksi."

Niin siis olethan ymmärtänyt, että se on yksi lisälapsi per hoitaja? Blogisti tuo minusta aika hyvin esiin, mitä se käytännössä tarkoittaa, ja millaisia seurauksia sillä voi olla lapsille.

"Meidänhän piti kaikkien osallistua talkoisiin yhteisen hyvän puolesta ja ennen kaikkea lastemme tulevaisuuden puolesta. Mihin se oppositiolta on unohtunut?"

Jep, me osallistumme talkoisiin lastemme tulevaisuuden puolesta, painottamalla leikkaukset lastemme tulevaisuuteen. Mehän olemme palkkamme, eläkkeemme ja etuutemme ansainneet, joten niihin ei saa missään tapauksessa koskea. Lastemme tulevaisuudelle on huomattavasti varhaiskasvatusta ja koulutusta tärkeämpää esimerkiksi se, että saksalaisen perheauton saa hiukan aiempaa halvemmalla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Niin siis olethan ymmärtänyt, että se on yksi lisälapsi per hoitaja?"

Olen ymmärtänyt sen täysin, enkä edes pidä sitä mitenkään suurena määränä. Onhan niitä suurperheen äitejäkin, jotka pärjäävät isonkin katraan kanssa ihan hyvin, ilman kokopäiväistä hoitoakin kodin ulkopuolella. Tästä on tehty nyt joku isokin ongelma, kun kotona olijoiden ei uskota selviävän kunnialla edes muutamasta lapsesta.

Puolipäivää tarhassa riittänee hyvin normaalille lapselle, jos toinen vanhempi on kotona ja tekee muutakin kuin askartelee omiaan:) Suomalainen lastentarha on harvinainen poikkeus maailmalla, josta voidaan olla ylpeitä, mutta on näille kohtuuttomille vaatimuksillekin on myös asetettava joku katto. Olettaen ja tietäen, että sekin kaikki nyt tehdään velaksi.

Työpaikkahaastattelu kerran kuussa, joka tänä päivänä lienee ehkä tavanomaista, niin voidaan järjestää ihan hyvin tarhan tiloissa muutamiksi tunneiksi, jos ei ketään omaista tai tuttua siihen hommaan löydy. Kaikki tehdään niin mahdottoman vaikeaksi tänä päivänä, kun ihmiset ovat toinen toistaan avuttomampia. Tiedän mistä puhun, kertoo nimimerkki: kokenut kaiken tietää:)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Niin, aika harvassa taitavat olla ne suurperheet, joissa lapset joutuvat olemaan osana 27 lapsen laumaa. Ilkeänä voisin myös todeta, että monesti ne vaille varhaiskasvatusta jääneet tunnistaa kyllä sosiaalisista taidoistaan...

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ihan eri asia, ja siinä olen sinun ja blogistin kanssa samaa mieltä, että rajoittaminen 20 tuntiin on paikallaan. Ryhmäkokojen suurentamisella taas on todennäköisesti juuri sellaisia pedagogisia haasteita, joita blogisti kuvaa.

Huomauttaisin, että Suomessa on aika monta muutakin asiaa, jotka ovat kansainvälisesti vertailtaen korkealla tasolla, joita nyt rahoitetaan velaksi, ja joihin ei samansuuruisia leikkauksia ole tiedossa.

Sovitaanko siis että jätetään se tyhjä argumentti "lasten tulevaisuudesta" käyttämättä, kun oikeasti kyse on ainoastaan siitä, että kelhun mielestä on mukavampaa että leikataan lapsilta kuin kelhulta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #10

"Varsinkin 3-4 vuotiaiden ryhmässä 24 lasta kolmella aikuisella on haastava,"

Suurperhevertauksella tarkoitin tätä kahdeksan lapsen ryhmää. Sosiaaliset taidot riippuvat mielestäni kyllä enemmän perheen sisäisistä taidoista, kuin siitä, mitä 3-4-vuotiaana on oppinut kokopäivähoidossa - kontra vain 20 tuntia viikossa:) Hyvänkin opetuksen voivat kyllä vanhemmatkin hetkessä pilata, jos omat taidot ovat huonot. Sen myönnän auliisti.

Mikä muuten estää ottamasta lisävoimia työharjoittelun kautta Saksan mallin mukaan? Ettei vain vastustus tule suoraan työmarkkinaliitoilta..

Minulla on vielä tuoreessa muistissa neljän lapsenlapseni kautta nämäkin kuviot, kun nuorinkin meni vasta nyt kouluun. Näin kyllä koko kirjon, mitä tarhassa tapahtuu ja kuinka kiirettä siellä on.

Tyhjät argumentit?? Taidatkin olla näitä vihreitä opposition miehiä, joiden mielestä tämä hallitus ei osaa mitään tehdä oikein? Vihreiden Emma Karin mukaan heillä olisi ollut huomattavasti parempia ehdotuksia pilvin pimein, mutta pääasia on aina, että hanttiin vain joka asiassa. Kelhuilta saa muuten leikata ja leikataankin, eikä siitä purnata.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suurperheessä lapset ovat eri ikäisiä ja isommat lapset osallistuvat huoltotehtäviin.
Ei ole järkevää säästöä potkia arvokkaasti koulutettuja ihmisiä työttömäksi.
Kun lasten määrä vähenee ryhmiä olisi pikemminkinvaraa pinentää.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #12

Suurlapsiperheissä* usein kyllä vanhimmat lapset käyvät koulua eivätkä ehdi sen takia hoitamaan pieniä sisaruksia arkipäivittäin 8-14 välillä, lapsilla on myös oltava sitä omaa aikaa myös mahdollisiin harrastuksiin ja kavereidenkanssa oloon.
*suomessa on enään hyvin harvinaista suurperheet joihin lukeutuu koko lähisuku

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Koko suomalainen yhteiskunta rakentuu ajatukselle että ihmiset ovat aina olosuhteiden uhreja eivätkä kykene itse mihinkään ilman virkamiehen apua.

Lapsistakin tulee heikkopäisiä katutappelijoita ellei virkamies hoida kasvatusta.

Toinen asia on sitten tuo päivähoidon järjestämisen ketteryys. Välillä työttömän pitää päästä sinne työhaastatteluun ja kun se työpaikka napsahtaa kohdalle - kunta järjestää päivähoidon sinne kolmen kuukauden päähän. Miten tämä on mahdollista? Kyllä fiksujen ihmisten pitää pystyä luomaan systeemi jossa päivähoitoa saa heti. Jos ei muuta niin palkkaa työttömiä tarpeen mukaan huolehtimaan lapsista. Luulisi satojen tuhansien työttömien joukosta löytyvän porukkaa joka saa pidettyä muksut hengissä muutaman tunnin ajan.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Luulisi satojen tuhansien työttömien joukosta löytyvän porukkaa joka saa pidettyä muksut hengissä muutaman tunnin ajan."

Tämä siis oletuksella, että unohdamme kokonaan termin "varhaiskasvatus" ja alamme käsitellä päivähoitoa vain paikkana, jonka tehtävä on pitää muksut hengissä muutaman tunnin ajan.

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Kyllä tässäkin asiassa on "hoitotakuu" eli päivähoito on järjestettävä kahden viikon kuluessa. On eri asia, missä se sitten fyysisesti sijaitsee.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

"iset ovat aina olosuhteiden uhreja"
On neljä tekijää olosuhteet, kasvatus, perimä, ja sattuma. Ainoastaan sattumalle ei voida tehdä mitään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei kyllä perimällekään voi oikein mitään. Se mitä on vanhemmilta tullut, sen kansa on elettävä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #23

Toinen puoliso voi vaikuttaa kenen geeneillä haluaa siittää/synnyttää lapsensa, ja jos rahasta ei ole kiinni niin eitoivottuja geenejä, pääasiassa perinnöllisiä tauteja pystytään kytkemään jo pois. Kirjottaisin perinteisestä parinvaliiutumisesta mitta se eilienee sallittua näillä sivustoilla.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Jos oikein ymmärsin 20 tuntia viikossa on edelleen enemmän kuin esim. Ruotsissa, joten emme nyt ihan kehitysmaatasolle ole palaamassa.

Noita 'subjektiivisten oikeuksien' vaatijoita tässä maassa näyttää riittävän - ihan siitä riippumatta, onko meillä niihin kaikkiin varaa.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Huvittavaa kun kokoomuslaisten suusta tulee tällaista puhetta.Kun rouvakerholaiset alkoivat ajaa huostabisnestä suomeen,tuli päiväkoteihin ns.varhainen puuttuminen joka sisältyy varhaiskasvatukseen.Eli ennen lapsi vietiin hoitoon työtuntien ajaksi,nyt lapset viedään keittiöpsykologien arvioitaviksi,ja tärkein tehtävä on varsinkin kunnallisessa "päivähoidossa"se perheiden luokittelu ja seulonta.Näillä tädeillä kun ovat systemit sekaisin siitä,ovatko he sossuja vaiko lastenhoitajia.

Turhaa naukumista kaikki tyynni,kuten eräät äidit ja vanhemmat sanovat :he vievät lapsensa hoitoon,eivät varhaiskasvatukseen.Vaan kuten kautta aikojen suutari pysyköön lestissään.
Kaikille niille perheille joissa äiti/isä on kotona on palveluja suut silmät täyteen,on avointa päiväkotia,on kaikkea mahdollista mitä suulla mainitaan,muutaman euron hintaan tai ilmaiseksi.Jopa pienissä kunnissa jne.jne.perhekahvilaa,puistotoimintaa(on ainakain ollut jne.)Jos on jo niin flekmaattinen alkujaan,ettei osaa tai pysty itse toimimaan,on vika jo alkujaan jossakin muualla.

Päivähoitoa ei ole haluttu kehittää mm.vuorotyötä tekevien perheiden palveluista karsittiin,ainakin joissakin kaupungeissa;on perheitä jotka tarvitsevat 24 h.hoitopaikkoja,kun nämä rouvakerholaiset panostavat vain varhaiseen puuttumiseen,varhaiskasvatuksen nimissä jne.jne.systeemiä muuttamalla asiakkaiden tarpeista lähtien ,ei tarvitsisi valittaa ja naukua.

Asennevammaiset tavat ja perheiden luokittelut olivat liika näiden kuntien hoitopaikoissa oleville tädeille.He käyvät vieläkin koulutuksissa jotta osaisivat erottaa lastenhoitajan ammatin sossunvirkailijan duunista.Onneksi on yksityisiä hoitopaikkoja,joissa yksilö ja perhe on se jota palvellaan rahalla.Kuntien muutoshaluttomat kyttäyshoitopaikat ovatkin omien kaavojensa kangistamia monissa paikoin.

Huvittavaa onkin se,että kun rouvakerholaiset itse vaativat JOKAISEN es.pienperheen lapsien viemistä hoitoon,suorastaan väkisin,ja työttömien perheiden lasten viemistä jne.jne.jotta voidaan VARHAIN PUUTTUA ONGELMIIN,ongelmaksi siis kelpaa vanhempien työttömyys,yksinhuoltajuus jne.kuten luokitteluissa on opetettu,ja sillä saatiinkin aikaan täystuhoa,koska asennevammaiset hoitajat ynm.sos.viranomaiset päättivät ihmisten puolesta millaisia he ovat ja mikä sopii heille.Nyt kehdataan suuta aukoa omista toimista johtuvasta turhasta leikkaamisesta,johon ei olisi edes päädytty ilman näitä varhaisia puuttumisia ynm.psykopuhetta.Varsinkin kun tiedämme senkin että näiden isotuloisten rouvien lapset eivät tarvitse olla kuntien täyteen ahdetuissa massalaitoksissa,joissa yksilöllä ei ole mitään merkitystä.

Niissä kun nukutaan,syödään,pissataan jne.jne.samaan aikaan,ja pienikin "poikkeama "näiden firmojen ohjelmasta tuottaa lastensuojeluilmoituksen perheestä.Kun palautatte lasten päivähoidon siihen alkuperäiseen tehtävänsä,ja unohdetaan se psykologien leikkiminen siellä tarhoissa,säästyy yhteiskunnan varoja monia satoja miljoonia.Varhaiskasvatus on hieno termi,ja viittaa yhteiskuntaan sopeuttamiseen,ja siihen ettei yksikään lapsi,ainakaan kuntien hoitopaikoissa kasva persoonallisuutensa mukaan,vaan eu politiikan tarpeisiin.
Vieläkin huomautan että päivähoitopaikasta tasan riippuu miten perheitä kohdellaan.vrt.yksityiset vanhusten hoitopaikat,hoivakodit ja kunnan vanhusten vanhainkodit jne.

Varhaiskasvatus tarkoittaa siis pelkästään varhaista puuttumista näille monille hoitajille,ja sopeuttaminen aloitetaan perheiden ääntä kuuntelematta,eli heidän ja kumpp.omista mutu-tuntumista ja sos.alan koulutusten mukaisesta tavasta luokitella perheitä riskiryhmiin jne.

Markku Ahtiainen

Sosiaali pornoa parhaimmillaan,lasten hoitajan olisi tulevaisuudessa oltava väh:professori pystyy pystyy paremmin ulvomaan lisää palkkaa ja kakarat pakko hoitoon ettei työt lopu :)Vih vas kädettömien aatelia?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Siihenhän hallitus meinaa satsata, että koulutetaan lisää lastentarhaopettajia.

Markku Ahtiainen Vastaus kommenttiin #19

Se on hyvä mutta joku järki koulutus tasoon mielestäni esim oaj ajaa yli koulutusta omien etujensa takia,lasten hoito ihme kyllä onnistuu hyvin vähemmälläkin.Kumma ettei ole jo pakko jos aikoo perheen perustaa,olla koulutus siihenkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #34

Hyvä olisikin kun tuleville vanhemmille opetettaisiin jotein kasvatuksen alkeita.

Markku Ahtiainen Vastaus kommenttiin #35

Ehkä olisi lasten kasvatus ei ole raketti tiedettä,suurin ongelma on jos ihmiset ei sitoudu edes yrittämään itse jos ei onnistu kaikessa ei se maata kaada.turhan tuen vinkujat peili?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

30 henkisessä peruskoulussa suunnilleen joka kolmannelta menee joka kolmas asiaohi ja jotakuin puolelta avuntarvitsijalta jää apu saamatta. Ongelmia tulee myös siitä jos ilmastointi on mitoitettu vain25 oppilaalme tai paloturvallisuusmääräys sallii luokassa vain 21 henkeä. Mukava siis että peruskoulun ongelmat siiretään alkamaan jo päiväkodeissa, sen lisäksi että olen saanut käsityksen peruskoulun luokkakokojen kasvattamisesta jopa 35-50 oppilaaseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Käsitin ministerin puheista,että subjektiivinen oikeus kokopäivähoitopaikkaan säilyy tarpeen mukaan.
Sitä en tosin ymmärtänyt miten lakimuutos vähentäis päivähoidossa olevien lasten määrä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olen usein miettinyt tätä nykyajan kiihkeätä "subjektiivinen oikeus"- teeman poliittista väittelyä, ikään kuin päättäjät tietäisivät parhaiten perheiden todelliset tarpeet. Vanhemmat sisarukset kuuluivat myös ns. kasvattajiin, kukin kykyjensä mukaisella panoksella.

Joskus myös pohdituttaa, miten köyhä Suomi selvisi suurista ikäluokistaan ilman "subjektiivisia oikeuksia"? Ei lastentarhoja ylläpidetty vain opettajien työllistämisperusteella tai uraohjusten itsensä toteuttamsen vuoksi, vaan perheiden ja lasten tarpeita ajatellen - niiden palvelemiseksi.

Suomessa käytettiin - jos se on päässyt unohtumaan - ns. tervettä järkeä ja tarveharkintaa, kun kaikkea hyvää ei voinut kaikilla jakaa. Sitä suositteisin edelleen mukaan päätöksentekoon - ideologiat sikseen ja valtion kasvatusmonopoli hiiteen, vaikka maailma onkin nyt erilainen.
Eli back to the basics.
P.S.
Kun joskus harvoin kävimme erään serkkuperheen luona kylässä, paikalla oli 21 lasta ja kahdet vanhemmat. Paljon hyviä lapsuusmuistoja suurista perheistä... :-)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

"Joskus myös pohdituttaa, miten köyhä Suomi selvisi suurista ikäluokistaan ilman "subjektiivisia oikeuksia"? Ei lastentarhoja ylläpidetty vain opettajien työllistämisperusteella tai uraohjusten itsensä toteuttamsen vuoksi, vaan perheiden ja lasten tarpeita ajatellen - niiden palvelemiseksi."

Tosiaasiat tapaavat unohtua, lähihistoria ei ole mielessä. 1970, kun nuorena vasta opintoni aloittaneena ja perheen perustaneena, ensimmäisen lapsen sain, oli äitiysloma 2,5 kuukautta. Kun ei myönnetty kaupungilta asuntoakaan, asuimme vanhempieni nurkissa neljä vuotta. Raivasivat sen verran tilaa, että mahduttiin. Oli ulkovessa ja kylmä sauna, jossa saattoi käydä pesemässä pyykit, oli puulämmitys. Viikonloput menivät pyykkämisessä,leipomisessa ja lapsen hoidossa, usein lisäksi myös vierailijoiden seurassa.

Lapseni oli kuukauden, kun meni yliopistolle tekemään loppuun kemian aproa elokuulla. Syyskuulla alkoivat työt ja jatkuivat muut opinnot. Mies hoiti lasta iltaisin, äitini päivisin, kun olin yliopistolla. Bussimatkoilla luin tentteihin ja opiskelin, matka kesti noin puoli tuntia suuntaansa, olisi ollut muutoin hukkaan heitettyä aikaa.

Lapsilisä oli olematon ja sitä maksettiin kolmen kuukauden välein. On kuvia köyhästä nuoresta perheestä. Opiskelimme vuoron perään, jotta pystyimme tulemaan toimeen. Ei tullut mistään luukusta rahaa. Päin vastoin Kela epäsi ihan merkillisin perustein minulle kuuluneen isomman äitiysrahan. Mieheni kun teoriassa tienasi enemmän kuin minä käytännössä.

Tämä lapseni valvotti kaksivuotiaaksi joka yö. Mene siinä sitten tentteihin ja yritä muistsaa asioita, kun pää on kuin Haminan kaupunki, mutta oli vain puskettava eteenpäin. Sisu oli vahva, ja nuoruuden voimat valtavat.

Ninpä seuraava lapsi sitten syntyi viisi vuotta myöhemmin. Äitiyslomakin oli jo pidentynyt ja lapsilisäkin hiukan, kun oli kaksi lasta, mutta ei sitä silloinkaan maksettu joka kuukausi. Sellaista alkoi tapahtua vasta, kun kolmas lapseni oli 15 -vuotias.

Opinnotkin sain suoritettua ja saimme nauttia perhepäivähoidon ja lastentarhan annistakin. Olen siitä äärettömän kiitollinen niille naisille, jotka lapsiani hoitivat. He antoivat minulle mahdollisuuden saada opintoni suotitettua, hankittua voita leivän päälle ja miehellnikin mahdollisuuden opiskeluun.

Lapseni eivät tietääkeni kärsineet ja ovat yritteliäitä, ehkä heillä on se samainen peritty sisu ja kova tarve toimia.

Etuuksia muuhun ei ole tullut eikä ole saatu. Siksi jotenkin tuntuu, että tänä päivänä ei mikään etuus riitä, eikä mitään olla valmiita tekemään itse. Hyvinvointia on tullut ovista ja ikkunoista, mutta mitenkä käy lopulta meidän suurten ikäluokkien? On pidettävä kunnosta huolta, sillä uskon, että taas jäämme kaikkea paitis. Niin kauan ei mitään väliä, kun itse jaksaa.

Pekka Heliste

Hupijuttuja , ei suurille ikäluokille ollut tarjolla päivähoitoa.Siihen aikaan paremmissa piireissä oli kotiapulainen, joka hoiti lapset

Tavisten lapsilla oli äiti kotona tai sitten lapselle pistettiin avain kaulaan ja päiväksi kadulle.Kotona sai käydä syömässä voileivät ja lasin maitoa

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suuret ikäluokat ne sen öäivähoidon keksi ja levittivät ideologiaa työnperässä maailmalle jopa yhdysvaltoihin ja uuteenseelantiin.

Markku Ahtiainen Vastaus kommenttiin #33

Ei kai voi jättää pikku lapsia ilman hoitoa?Mutta jos paapominen ei lopu tulee kädettömiä vinkujia ikävä kyllä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #40

Niimpä paapotuista tulee pullamössöä ja kasvattamattomista kurittomia. Lisäksi liika kuri ja kontrolli vie lapsesta tasapainoisuuden. Oikea suhde kutakin kuitenkin auttaa kasvattamaan lapsesta kunnollisen ja tasapainoisen.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #33

Höpö, höpö, kaikki Suomen koulutus ja sosiaaliturvaan liittyvä on kopiota muualta.

Suomi oli viimeinen länsi-Euroopan maa, joka rakensi sosialiturvan , senkin vasta 70-80-luvuilla

Päivähoidon historia ulottuu aina vuoteen 1779, Johann Friedrich Oberlin ja Louise Scheppler perustivat ensimmäisen tarhan, jossa hoidettiin ja opetettiin alle kouluikäisiä lapsia
Vuonna 1816, Robert Owen, perusti ensimmäisen modernin lastentarhan Skotlantiin

Näistä aluista syntyi nykyaikainen esikoulu/päivähoito

Suomesta ei levinnyt kuin krapula

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #42

70-80-luvuilla tehtiin suomessa vain laajamittainen uudistus jossa ilmainen päivähoito, ilmainen perusopetus ja ilmainen koulutus otettiin osaksi sosiaaliturvaa. Suomalaisen päivähoidon esikuvana toki saattoi olla mr owenin 1816 perustama lastentarha kun sen toiminnat aloitettiin jyväskylässä 1929 julkisesti Uno Cygnaeuksen toimesta.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #43

Ennen 80-lukua ei ollut mitään yleistä päivähoitoa, suurisa kaupungeissa tarjottiin jonkun verran paikkoja, mutta suurin osa kaupunkien lapsista vietti päiväns kadulla kun vanhemmat olivat töissä

http://suomenmaa.fi/toimittajalta/7330829.html

"Aluksi ei ollut mitään, siis lasten päivähoitoa. Maataloudessa, käsityöläisammateissa ja kyläkaupoissa lapset pyörivät jaloissa, leikkivät ja opettelivat elämää. Porvariskodeissa oli kotiapulainen ja herrasväellä sisäkkönsä ja muu palveluhenkilökunta.

Sitten alkoi tapahtua tunnettu yhteiskuntarakenteen muutos. Siinä sivussa esimerkiksi koko kotiapulaisen käsite lakkasi olemasta. Pieniä lapsia hoidettiin aluksi mummojen, joko omien tai jollain tapaa palkattujen taikka muun tilapäisavun voimin.

VIELÄ 1980-luvun Helsingissä päivähoitolain ollessa jo voimassa kaikki keskituloisetkaan perheet eivät saaneet lapsilleen kunnallista päivähoitopaikkaa, vaan epämääräinen mummo- ja likkaralli jatkui. Armopalana paikka järjestyi kuusivuotiaille esikoulun tapaan."

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #44

Helisteelle kotiläksyksi: lueppa tarkemmin suomen, suomalaisen kulttuuri , suomalaisen kasvatuksen, suomalaisen koulutuksen ja suomen kaupunkien historiaa sekä suomen historian tapahtumista ettei jatkossa tule "Jyväskylä on 1980-luvulla perustettu pieni lähiö" tyylistä argumentti virhettä. 70-80-luvuilla tehtiin vain uudistu ei perustettu päivähoitoa, ennen uudistusta se kulki lastentarha nimellä ja jopa mummoni on ollut pienenä lastentarhassa. SIlminäkijän kertomus yhdistettynä tietoon http://www3.jkl.fi/tiedotus/lehti/index.php/2003-0... todistaa päivähoidon olleen jo ennen 80-lukua.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Irja upeasta muistelostasi, joka ihastutti ja jopa syvästi minua liikuttikin. Niin kovin tuttua ja virkistävääkin oli lukea menneistä, ilman pienintäkään valitusta ja ruikutusta. Näinhän se oli.

Nykyään sitä ihmettelee usein, miten vaikeaa nykyään ihmisillä onkin olla äiti, edes tuon äitiysloman verran, vaikka kaikki mukavuudetkin ovat melkein poikkeuksetta jokaisella. Ei pienen vauvan äitinä toki ole helppoa, kun usein vielä on toisia vaippaikäisiä helmoissa pyörimässä. Mutta väsymyksestä huolimatta sen pitäisi olla kuitenkin terveellä nuorella äidillä rikasta, rakasta ja raskaudestaankin huolimatta ihanaa aikaa.

Pitäisikö jonkun lehden toimittajan tehdä juttu ja kattavat vertailut muiden maiden käytännöistä ym. esimerkiksi äitiyslomien pituudesta, jotta nämä ainaiset Suomen oloja kritisoivat ihmiset voisivat tehdä vertailuja ja suhteellisuudentajukin ehkä vähän kasvaisi. Nyt me saamme sen kaiken velaksi, eli syömme jatkuvasti lastemme pöydästä. Reiluako?

Mieleen tulee väistämättä tämä Topi Kärjen laulu, Helismaan mainion sanoin..

"(Ennen oli miehet rautaa
laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Puuta ovat miehet nyt
ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Hiio-hoi!)

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Onko verrattu muihin pohjoismaihin minkälaiset oikeudet päivähoitoon heillä on. Eikö alun perin päivähoidon tarkoitus ollut että vanhemmat pääsevät töihin ,eikä että kotona olevien vanhempien ei tarvitse hoitaa lapsiaan. Myös voitaisiin verrata muihin maihin kuinka monta lasta on yhtä hoitajaa kohti muualla, samoin pitäisi verrata luokka kokoja ympäröivään maailmaan ja kuinka ne toimivat. On nimittäin niin että kun meillä on rustattu lakeja ottamatta mallia muista maista niin on menty pahasti pieleen ja toinen on sote jota ei ole saatu tehtyä vaikka maailmalla on monia hyvin toimivia malleja mutta halutaan tehdä oma, ja kun Suomalaiset ovat kaikesta erimielisiä niin ei synny mitään järkevää . Heti kun tulee joku esitys korkeapalkkaiset verorahoilla elävät asiantuntia tyrmäävät sen jopa perustuslakkiin vedoten kuten karenssi päivän joka on monessa maassa käytössä

Pekka Heliste

Muissa Pohjoismaissa valtio tukee perheiden osa-aikatyötä.Niinpä naisista 50 % tekee osa-aikatyötä Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa

Näin kokopäiväisiä hoitopaikkoja tarvitaan vähän

Käyttäjän tarjalund kuva
Tarja Lund

Ero ja kummajainen onkin suhteessa muihin pohjoismaihin että kasvatusalan ammattilaiset ja politikot Suomessa sitä mieltä että kokopäivähoito olisi lapselle ja vanhemmille jotenkin parempi vaihtoehto kun osapäivähoito silloin kun vanhemmat eivät töitten takia päivähoitoa tarvitse. Poliittinen suuntaus on pitkään melkein houkutellut vanhempia käyttämään päiväkotihoitoa erilaisiin tarpeisiin jotka eivät välttämättä ole olleet lapsen tai vanhemmuuden edun mukaisia. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden lapsi ja perhevaikutuksia ei olla myöskään tutkittu kunnolla. Etenkin kun perheet ja lapset ovat lisääntyvässä määrin voineet huonosti subjektiivisen lain voimassaolo aikana. Kun näin on niin kyllä silloin kasvatuskäytännössämme jokin mättää.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #46

Mitä huonoa siinä muka olisi että suomi erottuu ja muista pohjoismaistaerollainen, vaiko eikö erillaisuutta tule edes arvostaa omallakohdalla? Vaiko onko syy siinä että muistutammeliikaa etelän naapureita baltiassa? Mielestäni parempiratkaisu olisi lähteä kehittämään omaa eteenpäin eikä ruveta rakentamaan järjestelmää alusta tai kopioimaan muilta.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Suomessa on se ongelma että näissä instanseissa istuu johtajien palleilla kivikauden tyyppejä,joten es.KELAa ei ole saatu luotsattua 2000 luvulle.Hyssälä siellä paimentaa keskustan nimissä laumaansa,eikä pallistaan luovu.Jo vuosia sitten halusi joku naisihminen(ei hyssälä)ottaa kelan hoidettavaksi mm.ttt.perusosan jne.ei käynyt.Muissa pohjoismaissa työ ja lastenhoito ynm.sos.turva jne.jne.hoidetaan yhden luukun kautta ja systeemi joustaa perheiden elämäntilanteiden mukaan.Suomessa on pohjoismaiden alhaisin lapsilisä,ja es.norjassa maksetaan kylmälisä.

Kun keskustan hallussa oleva KELA aikoo vasta 2017 alkaa hoitamaan toimeentulotuen perusosaa,se jo näyttää missä maailmassa nämä ikuisesti suojatyöpaikoissaan istuneet elävät.Kun muissa pohjoismaissa hoidellaan perheiden ynm.as.lisät,eläkkeelle jäämiset(ilmoitukset)ynm.asiat yhdeltä luukulta,täällä edelleen lisätään byrokratiaa,eikä joustavuudesta tietoakaan.

Kun osa-aikaiset,pätkäduunarit,määräaikaista duunia tekevät jne.joustavasti hoidellaan noissa sivistysvaltioissa,lastenhoitoineen ,täällä pyöritetään sossujen,TE:tson,kelan jne.jne.eri virastojen välillä lappua ja paperia,kuukausitolkulla.Nythän on es.työ-ja elinkeinotoimistoihin tulleet sos.viranomaiset tekemään arvioitaan työttömän es.manun 60 elämänhallinnasta ja tilanteesta.Manu hyötyy sitten hitosti,kun raksalta on tullut fudut jo 20 vuotta sitten,eikä edes 40v.raksamiehelle ole ollut duunia suomessa.

Korinpunonta ei meinaa kurssilla sujua,joten mikä avuksi?Pitäisikö manu huostaanottaa,vaiko mitä?Kun ihmisiä potkitaan aina vaan enemmän duuneista pois,ei jousta eikä tule nykyaikaan 2000 luvulle nämä tahot,vaan jatketaan saman kaavan mukaan:7-16 ja kaikki muu on utopiaa näille.Suomessa ei edes hallituksen tyypit ymmärrä,eivätkä tiedä kuinka paljon tehdään näitä muunkaltaisia työsuhteita,ja silti kehtaavat puhua rakenneuudistuksista ynm.Mitään ei ole tehty näihin asioihin.

mm.sipilä ei tiennyt edes sitä,etteivät kaikki saa lomarahaa,ja kun muistaa rädyn tietämättömyyden ihmisten palkkojen tasosta,ei ihme.Tässä maassa kun viranomaiset,virkailijat jne.jne.nämä eri virastot jne.pyörivät ei veronmaksajia palvelevina ,vaan näitä joiden etu on tämä kivikaudella pysyminen.Vaikkakin he istuvat suojatyöpaikoissaan veronmaksajien rahoilla,ja he ovat kansan palvelijoita,eivät niitä joiden tehtävä on ihmisten nöyryyttäminen,ja ongelmien kasaaminen kaikkinen sossupalavereineen ja kymmenien papereiden täyttelyineen,ja kerjäämisineen.

Kun arkadianmäellä istuu porukkaa 200 tyyppiä,plus sama määrä avustajia,verorahoilla,eikä kellään ole hajuakaan kuinka homma pyörii siellä todellisessa elämässä.Asiantuntijoina esiintyvät ne joiden elämää ei kosketa millään muotoa se ihmisten arjen pyörittäminen tässä nykysuomen systeemissä.Mitä tulee tuohon ennen vanhaan,oli todellakin aivan eri asia silloin lasten kanssa ,kuin nykyajan varhaisen puuttumisen ja huoliseulojien aikakautena.Nykyajan perheillä on pikkasen enemmän paineita,ei 80-90 luvullakaan vielä kytätty perheiden elämää kuten nyt.

Nyt ei lapset voi edes leikkiä omalla kotipihallaan,ettei joku tee "ilmiantoa"tai naapurin juoruakka ynm.keksi perheistä sitä sun tätä.Tämä holhous ja kyttäyssuomi on aikaa sitten menettänyt maalaisjärkensä.Eipä enää vanhemmat sisarukset hoida pienempiään,siinä on huolihaukat oven takana alta aikayksikön.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Suomen lainsäädäntöön lapsilisä tuli vuonna 1948 pohjoismaisen mallin mukaan. Se syntyi Vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n aloitteesta. Se oli ensimmäinen laaja toimeentuloturvan muoto ja nosti sosiaalimenojen osuuden kerralla lähes Tanskan ja Ruotsin tasolle, noin 10–12 prosenttiin bruttokansantulosta.

Lapsilisien edeltäjänä valtion työntekijöiden perheille maksettiin lapsilisää jo 1920-luvulta lähtien, mutta vasta toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli kaikkien lapsiperheiden etuus. Vuonna 1948 köyhimmille lapsiperheille maksettiin lisäksi perhelisää.

Lapsilisää maksetaan jokaisesta Suomessa asuvasta alle 17-vuotiaasta lapsesta. Lapsilisän maksaa Kansaneläkelaitos ja se on verotonta tuloa, joka voidaan maksaa myös lapselle itselleen, mikäli lapsen etu sitä vaatii. Vuonna 2013 Kela maksoi lapsilisiä yhteensä noin 1,49 miljardia euroa.

Lapsilisän määrä ja kehitys
Lapsilisän suuruus nousee lasten lukumäärän kasvaessa, vaikka lapsesta aiheutuvat kustannukset yleensä pienenevät sitä mukaa, kun lasten lukumäärä kasvaa ja hankittuja tavaroita voidaan hyödyntää uudelleen. Lapsilisät kattavat kuitenkin vain osan lapsesta johtuvista kustannuksista. Toisin sanoen perheissä, joissa on enemmän lapsia, materiaalinen elintaso laskee enemmän kuin perheissä, joissa on vähän lapsia.

Lapsilisän ostovoima heikkeni yli viidenneksen vuosien 1995–2010 välillä.Ostovoiman heikkeneminen haluttiin pysäyttää vuonna 2011 sitomalla lapsilisät elinkustannusten muutoksia seuraavaan kansaneläkeindeksiin. Syksyllä 2012 hallitus antoi kuitenkin uuden lakiesityksen vuosien 2013–2015 indeksikorotusten perumisesta. Esityksen mukaan kyseisiä indeksikorotuksia ei tehtäisi myöskään takautuvasti vuoden 2015 jälkeen, vaan lapsilisien tason aleneminen jäisi pysyväksi.

Lapsilisien taso on ollut poliittinen kiistan aihe lähes koko tukimuodon olemassaolon ajan. Aluksi vasemmisto ja oikeisto kiistelivät sen maksamisesta ja määrästä. 2000-luvulla on keskusteltu rikkaimmille perheille maksettavan tuen tarpeellisuudesta sekä siitä, kuinka lapsilisät tulisi huomioida toimeentulotuen varassa olevien perheiden kohdalla. Vuonna 2014 lapsilisiä päätettiin leikata noin seitsemän prosenttia. Rinnalle luotiin kuitenkin järjestelmä, jossa vanhemmat saavat lapsista verovähennystä tulojensa mukaan (ns. lapsivähennys).

Äitiysavustuksen historia
Laki äitiysavustuksesta säädettiin 1937, ja avustusten jakaminen aloitettiin seuraavana vuonna. Avustus oli ensin tarkoitettu vähävaraisille synnyttäjille.
Taustalla oli huoli vähenevästä syntyvyydestä ja suurista lapsikuolleisuusluvuista. Äidit saatiin äitiysavustuksen avulla terveydenhuollon piiriin. Suomessa lapsi- ja äitikuolleisuus ovat jo pitkään olleet maailman pienimpiä.
Ensimmäisinä vuosina äitiysavustuksen myönsi ja maksoi synnyttäjän kotikunnan huoltolautakunta.
Vuonna 1938 äitiysavustuksen sai noin kaksi kolmasosaa synnyttäjistä. Silloin äitiysavustuksen arvo oli 450 markkaa kutakin syntyvää lasta kohden. Summa vastasi runsasta kolmannesta teollisuustyöntekijän kuukauden keskipalkasta. Avustus myönnettiin raha- tai luontaisavustuksena tai osittain kummassakin muodossa.
Äitiysavustus tuli 1949 kaikkien äitien saataville.
Kela on vastannut äitiysavustuksesta vuodesta 1994. Sitä ennen äitiyspakkauksen toimittamisesta huolehtivat Sosiaalihallitus (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja Valtion hankintakeskus.
Nykypäivänä lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat äitiyspakkauksen, ja kaikista äideistä vain kolmasosa valitsee 140 euron rahasumman.
Äitiyspakkaus on ollut vuosikymmeniä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen.
Kela jakaa vuosittain n. 60 000 äitiysavustusta, joista n. 40 000 äitiyspakkauksena.
Äitiyspakkauksen tekstiilien värimaailma on ollut jo usean vuoden ajan neutraali, jotta vaatteet sopisivat tyttö- ja poikavauvoille. Neutraalit värit ovat myös helpommin yhdisteltävissä muihin väreihin. Ennen 1970-luvun puoliväliä äitiyspakkauksen tekstiilit olivat pääsääntöisesti valkoisia.
Äitiyspakkaus on hyvin perinteinen, mutta samalla vuosittain uudistuva. Siitä on tullut yhä ekologisempi kokonaisuus. Vuodesta 2000 lähtien pakkauksessa on mm. ollut kestovaippoja.

lähteet:KELA,WIKI

Sekä muistamme että perheille oli myös KODINHOITAJIEN apua saatavilla,ruuan laittoon,kodin siisteydestä huolehtimaan,lasten kaitsemiseen jne.jne.ilman sos.viranomaisten huostaanottouhkailua ja sen leijumista perheiden pään päällä.Kodinhoitajat lakkautettiin,ja tilalle otettiin sohvalla vihkoonsa kirjoittavat "perhetyöntekijät"joiden virka on kirjata perheistä epäkohtia,ja konkreettisen ja perheiden tarvitseman avun kanssa,sillä ei ole mitään tekemistä.Tämä on sitä nykypäivää,ja juuri näiden rouvakerholaisten aikaansaamaa.

Jussi Säntti

Olin ällikällä lyöty, kun Lipposen I hallitus sääti subjektiivisen päivähoito-oikeuden, en ollut kuullutkaan sellaisesta enkä osannut kuvitellakaan. Silloin lama oli aivan tuoreessa muistissa. Taisi olla lehmäkäuppa, jolla hallituksen "oikeistolaiset" uudistukset saatiin toteutettua.

Markku Ahtiainen

Siinä tuli hyvä kertaus köyhän asiaa ajavista tahoista,200 vuotta sitten oli niin hyvin asiat vih vas mielestä.Turkin poika tietää miten suomi makaa pakko tulla tänne kun ei saa ajaa taksilla turkissa?

Markku Ahtiainen

Kepu kok ette ole vielä itsekään kuivilla,parantuuko asiat vai ei?

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Eikö se päivähoito aloitettu sen takia että naiset pääsivät töihin ellen väärin muista. Mallia tämänlaisissa asioissa pitää ilman muuta ottaa ainakin muista pohjoismaista koska käsittääkseni vastaavia systeemejä ei muualla ole ainakaan verovaroin tuettuja. Kun kaikki kulut vaikuttavat kaikkeen ei meillä voi olla enempää etuuksia kuin kilpailia maissa, etuudet nostavat verotusta joka taas syö kilpailukykyä koska kaikki raha tulee loppujen lopuksi työnantajalta. Tämä ryhmäkoko ja luokkakoko asiakin pitäisi verrata muihin maihin eikä keksiä omia kun me Suomalaiset olemme ruikuttaja kansaa (huomattu rajojemme olkopuolellakin) niin aina on kaikki pielessä. Tällä tavalla pystyttäisiin tarkkailemaan tehokkuutta ja vertaamaan muidenmaiden kanssa.Noin parikymmentä vuotta sitten ajoin työmatkalla päivähoitopaikan ohi ja monasti oli niin että lapset olivat keskenään pihalla ja ohjaajat tupakalla nurkan takana ja silloinkin valitettiin ryhmäkokojen suuruutta.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Niinhän se on että nurmi on vihreää rajan toisella puolella ja vielä parempi mitä kaudempana (esim suomessa kadehditaan tyhminä miten hyvin asiat on hoidettu ja sujunut Jenkeissä.
Lisäksi rahan luontikyky on ainoastaan keskus- ja lainapankeilla, ei työnantajilla, kuluttajilla eikä työnteolla.

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Mitä tarkoittaa rahanluontikyky jos sellaista olisi niin miksi on köyhyyttä ja miksi sitä ei tehty neukkulassa kun kommunisti hallinolta loppui rahat sama juttu koskee Puttinin hallintoa. Suomessa on vankkana käsitys että sitä rahaa voi luoda kun puhutaan että valtio maksaa tai kunta maksaa ei ne mitään maksa ne ottaa pakolla rahat kansalaisilta ja jakavat ne tahoille joille ne rahat heidän milestään kuuluvat eikä sille joka ne on työllään ansainnut

Toimituksen poiminnat