*

Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Pienin yhteinen nimittäjä

Keskustelu, joka syntyi tasavallan presidentti Niinistön eilisestä valtiopäivien avajaispuheesta, on osoittanut jälleen, miten metsästä me olemme. Konsensusyhteiskunta, jossa on yksi sallittu totuus, eikä mitään valmiuksia keskusteluun.

Eräs yritysjohtaja vertaili minulle taannoin suomalaisen ja ruotsalaisen yrityskulttuurin eroja. Hän korosti ruotsin kielen verbiä genomtänkä. Tälle ei ole edes kunnollista vastinetta suomen kielessä. Ruotsalaiset käyvät asian perusteellisesti läpi kuuntelemalla tasapuolisesti kaikki näkökulmat, tekevät päätöksen ja etenevät päätettyyn suuntaan.

Suomalaiset naureskelevat ruotsalaisia diskuteeraajiksi ja tekevät häthätää päätöksen punnitsematta lainkaan eri vaihtoehtoja. Nopeus on täällä aina ollut valttia. Valitettavasti se johtaa myös nopeisiin takinkäännöksiin, eikä jo tehdyt päätökset juuri lainkaan johda päätettyihin toimenpiteisiin.

Presidentin puhe ei selvästikään ollut nyt sallitun valtavirtakeskustelun mukainen. Oikeasti moni suomalainen huokaisi helpotuksesta, että vihdoin arvovaltaisin suomalainen sanoi ääneen sen, mitä niin moni on ajatellut. Suomessa sallitun valtavirtakeskustelun rajat voivat kuitenkin määrittää marginaalihuutajat, koska meillä tavoitellaan aina konsensusta. Ja konsensuksessa ratkaisee pienin yhteinen nimittäjä.

Tästä ilmiöstä käy hyvänä esimerkkinä paluu yhteiskuntasopimusneuvotteluihin. On käytännössä mahdoton hahmottaa, mistä täällä vielä oikein neuvotellaan. Yhä pienenevän joukon etujen säilyttämisestä. Etujen, joista eivät nauti enää edes puolet suomalaisista. Eduista, joista nauttii tulevaisuudessa yhä pienenevä joukko.

Kaikesta päätellen pääministerikin alkaa jo piiputtaa tässä pienimmän yhteisen nimittäjän vatuloinnissa. Vaikka vaaleissa kansa on antanut mandaattinsa tehdä tarvittavat päätökset, oikeastaan niitä ei kuitenkaan saa sillä porukalla tehdä. Ennen päätöstä ei keskustella, alustavien päätösten jälkeen nostavat kriitikot päätään ja lopulta jäädään välitilaan, jossa tyytymättömiä ovat kaikki.

Siinä, missä Viinasen, Lipposen ja Niinistön kantti kesti tehdä päätöksiä, on tilanteen haastavuus kasvanut potenssiin kymmenen. Sosiaalinen media ja online-elämämme on muuttanut myös päätöksentekoa. Väemmistö voi vesittää enemmistön päätökset, koska kaikilla pitää olla hyvä mieli.

Se vaan, että koko laiva voi upota matkustajineen, koska marginaalihuutajilla oli erilainen näkemys ensin ohjauksesta ja lopulta pelastuslauttojen käytöstä ja täytöstä. Vielä pitäisi löytää konsensus, mikä biisi soitetaan kannella viimeiseksi. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Niinpä. Vieläkään ei oikein ainakaan vasemmisto tahtoisi, että maahanmuuttopolitiikkaa kyseenalaistetaan. Tästä hyvänä esimerkkinä se, kuinka eräät SDP:n kansanedustajat nostivat hirveän älämölön ja vieläpä vääristivät Niinistön puheita.

Ja YLE:kin "vahingossa" sensuroi Niinistön puheesta sen osan, josta nousi hirveän meteli.

Ja sama mekkala nousi Selänteen twitter-viestistä. Paasikivikin sanoi aikoinaan että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ja nyt on tosiasia se, että tällä maahanmuuttopolitiikalla ja nykyisillä sopimuksilla ei voi ratkaista tätä kansainvaellusta.

perakyl

Etteikö ole vastinetta sanalle: "genomtänkä"?
Ei olekaan - siinähän on yksi "ääkkönen" liikaa!

Tuossa haetaan varmaan "järkelyä". Vielä täsmällisemmin "hyvin" tai "tarkoin" järkeilemistä.
Järkeilyyn taipuvaisena en kuitenkaan ymmärrä, miten sen voisi muulla tavalla tehdä. Sellaisellehan on suomenkielessä ihan omat sanansa: se on pähkäilyä, tai muodikkaammin "vatulointia".

Ruotsalaiset ovat omassa vatuloinnissaan jo pääsemässä lähelle järkelyä, kun ovat huomanneet "Ruotsin" olleen tietyissä asioissa "naiva". Kunhan vielä lopettavat maaperänsä syyttelyn ja tunnustavat ise olleensa "naivia" (på svenska: "fucking idioter"), niin päästänee tosiasioiden äärelle.

Toimituksen poiminnat