Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Paavon patongit

Suomessa on ihmetelty ministeri Paavo Väyrysen edesottamuksia oman puolueen perustamiseksi. Viikonlopun HS:ssa hän kertoo, ettei kuitenkaan ole aikeissa erota keskustasta, vaan edistää omaa puoluetta siinä rinnalla. Vaikuttaa siltä, että Paavo on kyllä ihan tosissaan, mutta pilkettä silmäkulmassa.

Paavon puuhia ei kannata kuitenkaan ohittaa olan kohautuksella, sillä Paavo saattaa olla enemmän ajan hermolla kuin uskommekaan. Ranskassa muhii vallankumous (HS 16.4.) ja siellä Emmanuel Macron on perustanut yhteiskunnallisen liikkeen nimellä En Marche!.

Mistä nämä kansanliikkeet ja uudet puolueet kertovat? Onko yhteiskunta muuttumassa moniäänisemmäksi, konsensus katoamassa vai tarjoaako sosiaalinen media mahdollisuuden moniäänisyyden ilmaisemiseen. Sosiaalinen media synnyttää uudenlaiseen paineen rakentaa pelkkien mielipiteiden ja kommentoinnin sijaan vankempia instituutioita niiden viemiseksi eteenpäin. Ehkä Paavon puolue ja Ranskan kansaliike vastaavat juuri tähän. 

Olen vahvasti ja intohimoisesti avoimuuden kannalla. Samalla minua kuitenkin huolestuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun syntyneet karkkikaupat. Karkkikaupasta voi valita juuri itselle kulloinkin sopivan maun kokonaisuudesta välittämättä. Hyviä esimerkkejä karkkikaupoista ovat avioliittolaki ja kirkosta eroaminen.

Eduskunnassa, jossa avioliittolain säätäminen edustaa alle promillea tehdyistä päätöksistä, moni äänestäjä oli valmis valitsemaan ehdokkaansa ainoastaan ja vain tämän kysymyksen perusteella. Kun joku kirkkoon jollain tavalla liittyvä lausuu jotain itselle vastenmielistä, yhden kommentin perusteella painetaan erota -nappia netissä kuin tykkää -nappia Facebookissa. Ajan henkeen kuuluu, että asioista voidaan hyvin keskustella kokonaisuudesta kiinnostumatta, viimeisimpänä esimerkkinä alas ammutut työnäytteet.

Menneitä ei kannata jäädä haikailemaan. Kekkosen ajat eivät palaa, ei politiikassa, mediassa tai yhteiskunnassa yleisesti. Paavon kannoilla kannattaa kuitenkin pysyä ja siinä kirmatessa miettiä, miten moniääninen keskustelu kanavoidaan järjestäytyneeksi vaikuttamiseksi ja vaikutusvallaksi, vaikutusvalta edelleen viisaiksi päätöksiksi.

Avoin ja moniääninen yhteiskunta edellyttää vankkaa sivistystä. Yksi keino huolehtia sivistyksestä on tarjota tietoa ja koulutusta. Sosiaalisen median karkkikaupat eivät voi olla pääasiallinen vaikutuskanava vaan tarvitaan instituutioita - uusia ja vanhoja. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

WW II:n jälkeen Itä-Eroopan maat löysivät itsensä maailman parhaasta karkkikaupasta, piparkakkutalosta, mutta havaitsivat, ettei sieltä päässytkään ulos (edes kiittämällä kauniisti), vaikka olisi halunnut.
Paavo taisi keksiä, että Brysselin karkkikaupassa EMU-asiakkuuskin on ikuista eli "sinun ei tarvitse tehdä mitään", vaikkei tosin pahoinvointiin olekaan lääkettä?

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Toki mietin, minkälaista sosiasilismia esim. Kokoomus edustaa...Meinaan vain miten isän maa kutsuu ja kenen äänellä EU:n tai suunnitelmallisen (5v) finanssitalouden kieunnalla.

Eli kääntäen tai aidosti, ei ole ihme jos näitä uusia syntyy ja puolueet jakautuvat, tavallaan luonnostaan. Poliittinen evoluutio, onko se huono termi?

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Politiikka lahkoutuu kuten uskonnotkin ajan muotien ja auktoriteettienkin mukaisesti. Takkeja käännetään tai uutta kotia etsitään etujen, (virka-)aseman, valtapyrkimysten ja muuttuneiden käsitysten mukaisestikin. Paitsi fanaatikot ja hyvin aivopestyt, periaatteelliset ja indokrinoidut yksilöt.

Moni haluaa "pelata" aina voittajien joukkueessa - luusereista on harva enää kiinnostunut. Se on poliittisen pelin henki. Puhutaan myös utilitaristeista, machiavellisteista ja opportunisteista ynnä muista laskelmoivista ja spekoiloivista ja keinottelevista taktikoijista. Politiikka on likaista peliä.
Ja aatteelliset periaatteet voivat vielä pahimmillan kieroontuakin. Hitler, Stalin, Mao ym.patologisina esimerkkeinä.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Sääli mutta inhimillistä, siis laula hiiojohoo...

Toimituksen poiminnat