*

Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Minun Eurooppani

Helteinen heinäkuun perjantai taittuu iltaan ja kaupunkilaiset suuntaavat terasseille ja ravintoloihin. Tuopeissa kuohuu aito muncheniläinen olut tai lasissa kuplii hehkuvan oranssia Aperol Spritziä.

Kävelymatkalla ravintolaan vastaan tulee jatkuvasti poliisiautoja ja jossain mielen taustalla häilähtää ajatus, ettei vaan taas. Ravintolaan päästyämme huolestuneet läheiset tavoittavat meidät puhelimitse ja kertovat, että kaupungissa on tilanne päällä, ulos ei kannata toistaiseksi lähteä.

Pikkuhiljaa yhden jos toisenkin käteen ilmestyy täpötäydessä italialaisravintolassa kännykkä. Puhelimia selataan taukoamatta, vastataan huolestuneen näköisinä puheluihin ja ruuat jäähtyvät lautasille. Kukaan ei poistu ravintolasta. Olemme iloisia, että valitsimme terassin sijaan sisätilat.

Ilta on pitkä, sillä istumme ravintolassa kahden pienen lapsemme kanssa. Alun pelko hieman helpottaa, kun alkaa selvitä, että ampumisia ei ole ympäri kaupunkia vaan ”vain” yhdessä ostoskeskuksessa. Julkinen liikenne on kiinni ja ravintolasta pääsee hotellille vain jalan.

Juttelemme viereisen pöydän saksalaisnuoren kanssa, joka asuu kahdeksan kilometrin päässä keskustasta. Hän on selvästi huolissaan, miten pääsee kotiin. Toisella puolella istuu brittejä. Italiaa puhuvat tarjoilijat kehottavat vielä pysymään sisätiloissa ja jäämme vielä toviksi juomaan kupilliset espressoa. Kävelymatka hotellille sujuu lopulta turvallisissa merkeissä.

Hetkessä on yhtä aikaa jotain äärimmäisen surullista, mutta samalla kaunista. Naistenhuoneen seinäkirjoitus: ”Europa - Zusammen, ohne Grenzen” tuntuu varsin konkreettiselta, mutta samalla katoavalta. Mitä, jos meidän lapsemme eivät nuorina voi enää lähteä Erasmus -opiskelijoiksi, reilata rajattomassa Euroopassa, elää nuoruuttaan vapaassa, avoimessa ja ennen kaikkea turvallisessa rauhan ajan Euroopassa.

En uskalla, enkä halua vetää johtopäätöksiä tapahtuneista. Tunnen kuitenkin olevani entistäkin vahvemmin eurooppalainen ja pelkään eläväni juuri sellaista maailmanhistorian murroskohtaa, jossa hitaasti mutta varmasti liu’utaan tilanteeseen, jota jälkikäteen historiankirjoista ihmetellään. Toivottavasti kesäinen matkamme halki Ranskan, Itävallan ja Saksan ei ollut meille viimeinen vapaassa, avoimessa Euroopassa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Tarkoitatko vapaamalla/avoimella euroopalla sitä että:

1) Ette voi matkustaa euroopan läpi noin helposti ja pitäisi rajoilla näyttää passia ja tullata tavaroita?

Vai

2) Euroopassa tehdään joka päivä joku isku/ murhataan ihmisiä, ja ette pysty/uskalla enää liikkua vapaasti. Ja pitää seurata uutisia ynm. tiedotusvälineitä jotta voisi vähän ennakoida mihin uskaltaisi matkustaa?

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

En peräänkuuluta avoimempaa tai vapaampaa, vaan nykyisenlaista Eurooppaa. Ja tarkoitan noita molempia. Kakkosesta seuraisi ykkönen.

Käyttäjän pasikayhko kuva
Pasi Käyhkö

Mistähän kirjoittajan pelko johtuu. Vai onko sanoma vain huomion herättämistä itseensä. Minä itse liikuskelen Schengen-alueella aivan luottavaisesti ja tapailen mukavia yhmisiä

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Kiitos kommentista, jonka ydintä en aivan ymmärrä. Minäkin liikuskelen erittäin mielelläni Schengen-alueella ja tapaan mukavia ihmisiä. Ongelma on vaan siinä, että kuluneen muutaman vuoden aikaiset tapahtumat johtanevat siihen, että entistä useampi alkaa pelätä ja pelko johtaa rajojen sulkemiseen, liikkumisen rajoittamiseen jne. Eli ymmärtääkseni molemmat pidämme samasta asiasta eli vapaudesta, mutta se voi olla vaarassa, kun ihmiset alkavat pelätä.

Käyttäjän TarmoRahkonen kuva
Tarmo Rahkonen

Eurooppa ei ollut juurikaan rajattomampi vielä 80-luvulla, tosin Rautaesirippu ja Berliinin muuri olivat olemassa mutta niillä haluttiin pitää väki sisällä, ei ulkona.

Monella tämä haave "vapaasta ja avoimesta" Euroopasta keskittyy kovin pieniin ja ulkoisiin asioihin kuten siihen pitääkö valuuttakursseja laskea tai pitääkö passia nopeasti vilauttaa.

Eurooppa on unohtanut sen, että vapaat sisärajat vaativat tiukasti vartioidut ulkorajat.

Aika hullua on sekin, että sattumalta Virossa syntynyt suomalaisvauva tarvitsee passin päästäkseen kotiin kun taas Irakista pääsee Suomeen saakka ilman passia ja oikeaa henkilöllisyyttä ja tällaisia vastassa ollaan "Welcome"-banderollein.

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

90-luvun lopulla, kun lähes viikottain liikuin akselilla Kroatiasta Saksaan, Unkarista Ranskaan, liikkuminen ei suinkaan ollut rajatonta. Passia vilauteltiin ja jopa leimailtiin, eritoten tietysti EU:n ulkopuolissa maissa, mutta muutenkin mm. yöjunassa Itävallasta Venetsiaan muistaisin, että tulli herätti yöllä näyttämään passia.

"Pienet ja ulkoiset" asiat ovat kovin usein niitä tavallista ihmistä lähellä olevia arkiasioita kuten juuri passin "nopea vilautus" kun ensin jonottaa 30 asteen helteessä vilautuspisteelle nelisen tuntia viikonloppuruuhkassa vai tarvitseekö sohlata joka välissä rahanvaihtopisteissä. Vielä kun korttimaksaminen muuttuisi EU:ssa ns. pakolliseksi, pääsisi käteisen nostamisestakin eroon.

Suuret kansantaloudelliset teoriakysymykset Euroopan taustalla tai poliittiset teoriat eivät sinänsä liikuta massoja. On siis kyettävä ymmärtämään, että mitkään käännekohdat eivät syntyneet yhdessä yössä, vaan edellyttävät pidempää suurten kansanmassojen ilmapiirin muutosta. Siksi arkisilla kysymyksillä on merkitystä.

Olen samaa mieltä, että meidän pitäisi nyt kyetä rakentamaan yhtenäistä Euroopan linjaa ulkorajoillemme, ei niinkään kiristää sisärajoja. Pelkäänpä, että Itävalta ja Unkari eivät jää poikkeukseksi, jotka ryhtyvät sisärajoja kiristämään, kun poliittinen ilmapiiri riittävästi EU-maissa kiristyy.

Käyttäjän TarmoRahkonen kuva
Tarmo Rahkonen

Minä liikuin Keski-Euroopan alueella paljon 90-luvun alussa. Suomesta jos lensi Italiaan tai Ranskaan, niin toki rajatarkastus oli mutta siitä selvittiin usein passinkansia näyttämällä. Maarajoilla ei ollut sitäkään vähää. Vuonna 1992 kävelin Italiasta Sloveniaan, mennen tullen näytin passia eikä minkäänlaista ongelmaa ollut.

Esimerkki toimivuudesta on paljon lähempänä kuin Keski-Euroopassa :Rajattomuus perustuu, tai sen tulisi perustua, siihen, että maasta toiseen tulevat tiedetään ja tunnetaan eikä sen kummempaa tarkistelua tarvita. Näinhän asia on toiminut pohjoismaiden välillä jo vuodesta 1952 jolloin passivapaus astui voimaan. Rahakin on käynyt rajojen yli eikä rahanvaihtopisteitä ole Torniossa ja Haaparannassa tarvittu. Viime syksy teki kohtalaisen kolhun tähän pohjoismaiseen käytäntöön. Ruotsi otti käyttöön rajatarkistukset ja näin tekisi Suomikin jos viimesyksyinen toistuisi. Pohjoismaista riippumattomat asiat tuhosivat hyvin toimineen käytännön. Kanadan ja USA:n raja on suhteellisen avoin, mutta sielläkin tarkistetaan jokainen ja eritoten sellainen jolla ei ole kummankaan maan passia.

Meillä ovat esim. asunto- ja työpaikkamurrot räjähtäneet käsiin. Asialla ulkomaiset rikolliset joiden käynnistä ei jää jälkeä rajavartioston tietokantoihin. Tämän vuoksi poliisitutkinta on vaikeaa eikä saalista saada juuri koskaan takaisin vaikka tekijä(t) jäisikin kiinni.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Oli turvallista matkustaa Euroopassa ennen EU:ta ja Shengeniä.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Ennen EU'ta ja Schengeniä oli tosi turvatonta matkustaa. Punainen armeijakunta järjesteli terrori-iskuja manner-euroopassa ja IRA taas brittein saarilla. Onneksi tuli EU.

Jukka Laine

Koulukiusatut nuoret vihaiset miehet saadaan kuriin rajavalvontaa kiristämällä.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Ei onnistu.

Miten se olisi onnistunut Norjassa?
Tai Kauhajoella. Tai Myyrmannissa.

Enemmän pitäisi tehdä työtä sen eteen, että ihmisillä on mahdollisuus kasvaa turvallisessa yhteiskunnassa. Siten, että ihmisiä kohdellaan hyvin. Ja että ihmiset löytävät elämälleen yhteiskunnankin kannalta mielekkään tarkoituksen.

Liian monilla näin ei vain elämä ole. Paljon on vielä tehtävää.

Jukka Laine

Rajat eivät vuoda vain sisälle vaan myös ulos. Rauhanliike EU on hoidellut demokratian arabimaihin, Turkkiin ja Ukrainaan ja seuraavaksi vuorossa on kiinalaiset ja lopulta Hillary ja Angela taltuttavat venäläiset rautaa rajalle tyylillä. Nuoret vihaiset miehet lopettavat vihaamisen kun näkevät miten demokratia etenee. Vaan miten käy talouden eläköityvässä Euroopassa.

''Saksassa on taivasteltu sitä, että robottifirma Kuka putosi kiinalaisten yritysshoppailijoiden ostoskoriin. Yritystä kun juhlittiin vielä huhtikuussa Hannoverin teollisuusmessuilla saksalaisen konepajateollisuuden ja sen neljännen digitaalisen vallankumouksen – teollisuus 4.0:n – tähtenä, jota liittokansleri Angela Merkel esitteli tapahtumassa ylpeänä Yhdysvaltojen presidentti Barack Obamalle. Näin meillä!''

http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2016/07/23/k...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

En valitettavasti löydä blogitekstistä juuri muuta kuin nykymaailman vaarallisuuden harmittelua. Sattumanvaraiset ampuma-ase-, ajoneuvo- ja pommi-iskut johtuvat joskus uskonnollisesta kiihkosta, joskus mielenterveysongelmista, useimmiten kai näiden yhdistelmästä.

Mitä merkitystä on rajavalvonnan perusteellisuudella, jos samaan aikaan eurooppalaisessa kaupunkikeskustassa nuori urbaani yksilö pimahtaa, ja alkaa tappaa?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Mitä merkitystä on rajavalvonnan perusteellisuudella"

Tuskin muuta kuin ettei häiriintyneiden määrä Eurooopassa lisäänny.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Entäpä netin vaikutus? Netillähän on suurempikin potentiaali "lisätä häiriintyneisyyttä".

Pitäisikö netti sitten sulkea myös? Vai pitäisikö läväyttää Suomen rajoille nettiin todella raju sensuurimuuri?
Ei taitaisi onnistua.

Sitä paitsi. Rajavalvontakin maksaa rahaa. Että ei sekään ilmaista ole,

Käyttäjän sannavauranoja kuva
Sanna Vauranoja

Kuten kirjoitan, en halua esittää mitään johtopäätöksiä tapahtuneesta, sillä nyt ei suinkaan ole minkään hätiköidyn, yksinkertaisetun johtopäätöksen aika, päinvastoin.

Sen sijaan kirjoituksellani haluan tehdä näkyväksi ihmisten reaktioita ja siitä seuraavia suurten kansanryhmien ilmapiirin ja sen myötä mielipiteiden muutosta. Ja kun riittävän monen mielipide muuttuu, seuraa Brexitejä, äärioikeiston nousua, rajojen sulkemista jne. Aina on olemassa riski, että historia toistaa itseään. Minusta sen seikan tiedostaminen on paljon suurempi asia, kuin "nykymaailman vaarallisuuden harmittelua".

Käyttäjän TarmoRahkonen kuva
Tarmo Rahkonen

Brexitiä ja ns.äärioikeiston nousua kauhistellaan, puhutaan kaiuista 30-luvulta, islamofobian noususta. Katupartioita kammoksutaan vaikka mitään ei ole tapahtunut. Kukaan vihervasemmistolainen tai kokoomuslainen ylitiöfederalisti ei mieti sitä miksi katupartioita muodostetaan ja EU:sta halutaan eroon. He haluaisivat kieltää kansanäänestykset, haukkuvat kansaa tyhmäksi kuten Mikael Jungner eilen, peräänkuuluttavat malttia ja yhteistyötä. Malttia on ollut liikaakin. Mitään ei tunnu tapahtuvan, elämänpiiri muuttuu epäviihtyisäksi ja turvattomaksi, työpaikat menevät muualle. Lääkkeenä noihin suvaitsevaisto kehottaa kutsumaan naapurin muslimit kahville ja kehottaa lisä- tai muutoskouluttautumaan asuntovelkaisena 45-vuotiaana työelämään jossa säädöksistä johtuen ei kauppaan pääse edes hyllyjä täyttämään ilman kolmen vuoden merkonomitutkintoa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Kuinkahan Suomessa turvapaikanhakijat reagoivat kun alkaa tulla kielteisiä päätöksiä?

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Muutkin näkevät tämän nykyisen Euroopan, joka Max Horkheimerin sanoin on ”vapauden saari väkivallan valtameressä”, olevan vaarassa.

Professori Bassam Tibi, joka tuli 18-vuotiaana pakolaisena Syyriasta Saksaan vuonna 1962 ja yrittänyt edistää valistunutta ”euro-islamia”, näkee tämän vapauden nyt uhattuna:

”Als Syrer aus Damaskus lebe ich seit 1962 in Deutschland, und ich weiß: Patriarchalisch gesinnte Männer aus einer frauenfeindlichen Kultur lassen sich nicht integrieren. Ein europäischer ziviler Islam, den die Islamfunktionäre in Deutschland als Euro-Islam ablehnen, wäre die Alternative.

Zurzeit ist dies chancenlos. Mein Lehrer Max Horkheimer hat Europa als „Insel der Freiheit im Ozean der Gewaltherrschaft“ bezeichnet. Diese Freiheit sehe ich heute gefährdet.“

(Tibi, Bassam (2016): „Syrien und Deutschland“, 97; teoksessa Schwarzer, Alice (2016): Der Schock – Die Silvesternacht von Köln, Kiepenheuer & Witsch, Köln.)

Toimituksen poiminnat