*

Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Naistenpäivä 1900-luvun malliin

Tänään vietämme Naistenpäivää. Meille on naisten äänioikeuden myöntämisestä saakka uskoteltu, että Suomi on maailman tasa-arvoisin maa. Väitteen todenperäisyys riippuu siitä, mitä mittareita tarkastellaan.

Monesti mietin, että onkohan meitä naisia  vain höpläytetty 60-luvulta lähtien. Meille on maalattu upeita kuvia korkeakoulutuksesta ja uljaasta työelämästä, modernista naisesta. Erityisesti vasemmisto on pyrkinyt estämään kaikin voimin todellista tasa-arvoa puhumalla esimerkiksi piikayhteiskunnasta. Äitimyytin ja vain äidin toteuttaman kotihoidon merkitystä taas tukevat muun muassa perussuomalaiset ja keskusta. Vahvasti uskonnolliset poliitikot kannattavat aborttioikeuden rajaamista. 

Jos seitsenkymmenluvulta alkaen syntyneet lapset muistelevat omaa lapsuuttaan, äidit tosiaan ovat käyneet töissä. Töiden jälkeen moni äiti meni kurahaalareihin ja villavanttuisiin puetun pesueen kanssa ruokakauppaan, ilman autoa. Sen jälkeen äiti laittoi ruokaa koko perheelle ja isäkin saattoi ehättää kotiin syömään.

Ruokailun jälkeen yleensä äiti siivosi jäljet ja tiskasi astiat. Sen jälkeen pitikin pestä pyykkiä, imuroida ja hoitaa lapset nukkumaan. Moni isä lepäsi raskaan päivän päätteeksi sohvalla. Äidin työpäivä päättyi kymppiuutisiin, jolloin oli sopiva aika alkaa jumpata Jane Fondan tahtiin.

Nykyperheissä työpäivän jälkeen on hirmuinen kiire hakemaan lapset hoidosta ja kotona odottavat kotityöt. Sähköpostit on tarkastettava vielä illalla ja kuntoilemaankin pitäisi ehtiä. Entä, olinko läsnä lapsilleni jossain harrastuskuskausten ja eväiden laiton välissä? 

Suuressa osassa nykyperheitä, isät osallistuvat perheen ja kodin töihin siinä missä äiditkin. Sen sijaan kotiin ostettava apu on edelleen monelle henkisesti tai taloudellisesti hankalaa. Henkisiä esteitä syntyy juuri vasemmiston luomasta propagandailmapiiristä, että siirrymmekö takaisin piikayhteiskuntaan, jos ostat apua kotitöihin.

Perhevapaiden uudistuksista on puhuttu niin kauan kuin muistan, mutta suurempia muutoksia ei ole saatu aikaan. Osa-aikatyö on monella työpaikalla vierasta. Äitimyyttikin elää edelleen vahvana. Nyt äideillä on vaan korkeakoulututkinto aiemman lisäksi. 

Kenties kaiken huippuna, vaikkakin varsin pienenä yksityiskohtana, pienten lasten vanhempia ei politiikkaan haluta. Mikäli äitiyslomalla tai vanhempainvapaalla osallistuu päätöksentekoon ja saa työstä kokouspalkkioita, Kelan päivärahat peritään takaisin. Lopputuloksena vanhempi saa maksaa siitä, että osallistui kokoukseen. Toista on eläkeläisillä: tienata saa niin paljon kuin haluaa. Vaikutusta on ainoastaan veroprosenttiin.

Näin naisten päivänä onkin hyvä kysyä ääneen, miten tasa-arvoisia me sitten lopulta olemme.

Kotitalousvähennystä parantamalla ja ylärajan poistolla saataisiin helpotusta lukuisten perheiden, mutta myös vanhusten arkeen. Se myös loisi uusia työpaikkoja ja yrittäjyyttä, niiden kautta lisää verotuloja. Piikayhteiskunnasta jauhaminen pitää lopettaa!  Perhevapaiden uudistus pitäisi aloittaa vielä tällä hallituskaudella. Osa-aikatyöstä on tultava vahva vaihtoehto niin pienten lasten isille kuin äideillekin. Pienten lasten vanhempien on voitava osallistua päätöksentekoon samoilla pelisäännöillä kuin se on mahdollista eläkeläisille.

Toivottavasti pääsemme jo lähivuosina viettämään 2000-luvun naistenpäivää, eikä meidän tarvitse vain tyytyä iloitsemaan 1900-luvun alun saavutuksista, niin hienoja kuin ne aikanaan olivatkin. Iloa naistenpäiväänne!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat