*

Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Hinnalla millä hyvänsä

  • Pirunkuru
    Pirunkuru

Vuonna 1987 tein ensimmäisen matkani Lappiin. Tunturit tekivät 10-vuotiaaseen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen ja siitä saakka olen käynyt pohjoisessa lähes joka vuosi, vaikka matkaa Varsinais-Suomesta kertyy yli 1000 kilometriä. 

Ylläksen kupeeseen suunnitellaan jälleen uutta kaivosta. Kaivoshanketta vastustavat erityisesti alueen matkailijat ja matkailuyrittäjät, mutta kunnanjohtaja ja ilmeisesti merkittävä osa kuntapäättäjistä on hankkeen kannalla. Vaikka sen nettovaikutukset työpaikkoihin ovat tutkimusten mukaan negatiiviset, palkkatulot ja kunnan verotulot seudulla kasvaisivat. 

Jo Talvivaarassa koetun esimerkin mukaisesti kaivostoimintaa käynnistävän yrityksen suhtautuminen ympäristövaikutuksiin vaikuttaa olevan melko ylimielistä ja ylimalkaista. Ympäristölupaprosesseja erilaisissa organisaatioissa hyvin läheltä tarkastelleena, yrityksillä ei välttämättä ole mitään ymmärrystä omista ympäristövaikutuksistaan. Osaaminen ostetaan raporttien muodossa muualta.

Ympäristölupaprosessin toinen pää, viranomaiset, eivät hekään täyttä luottamusta ansaitse. Kaivoshanke on aina niin valtava kokonaisuus, ettei edes aiemman kokemuksen nojalla sen todellisia vaikutuksia osaa välttämättä arvioida kukaan. Saati simuloida tilannetta, jossa jokin osa-alue pettää. 

Helsingin Sanomien (18.9.) artikkelin mukaan matkailuyrittäjät, kunnan ja alueen edustajat sekä kaivosyhtiö eivät mahdu enää samaan pöytään. Suomessa on varsin huonot perinteet käydä kansalaiskeskustelua aktiivisesti, saati hyödyntää aktiivisten toimijoiden osaamista ja heidän hankkimaansa tietoa. 

Riippumatta siitä, mitkä ovat kaivoksen todelliset ympäristövaikutukset tai oletetut taloudelliset seuraukset, on muistettava ainutlaatuisen ja toisaalta huikeaa potentiaalia sisältävään luontokohteeseen liittyvät mielikuvat. 

Matkailija ei suinkaan perehdy ympäristölupa-asiakirjoihin. Matkailija ei tee matkustuspäätöstään sen perusteella, jäävätkö ympröivään luontoon lasketut päästöt alle sallittujen raja-arvojen. Matkailija perustaa päätöksensä ainoastaan ja vain mielikuviin. Ja kun mielikuva muuttuu negatiiviseksi, matkaa ei kyseiseen kohteeseen enää tehdä. Tämän riskin vallitessa ei myöskään matkailupalveluihin investoijat halua rahojaan kyseiseen kohteeseen käyttää.

Suomi kuitenkin uskoo vielä kirkkoakin lujemmin teollisuuteen. Ja mitä peremmällä ollaan jalostusprosessin alkupäässä, sitä vankempaa on usko sen erinomaisuuteen, välttämättömyyteen. Näin siitä huolimatta, että maailman koulutetuimman kansan pitäisi ensisijaisesti panostaa osaamistaan jalostusasteeltaan alkutuontantoa huomattavasti korkeampiin tuotteisiin ja palveluihin. 

Matkailu on vielä monen mielissä "toisten paitojen pesemistä", joka ei Kekkosen aikaisten uskomustemme mukaan tätä kansakuntaa pelasta. Samaan aikaan sentään teollisuutemme on ottanut aimoaskeleita palveluiden kehittämiseksi, mutta kaiken ytimessä pitäisi lopulta kuitenkin olla tuote. Ja mitä suuremmassa yksikössä tuotteita tehdään, sen parempi meille. Pk-yrityksillä on sija Suomen majatalossa vain laman synkimpinä hetkinä. Nyt emme enää elä lamassa ja niinpä pienyrittäjät saavat sinnitellä oman onnensa nojassa, kunnes maailmatalous taas heilahtaa uuteen asentoon. 

Ylläs-Pallaksen kansallispuiston matkailupotentiaali on käsittämättömän suuri. Maailmanpolitiikan epävakaus, massakohteiden turvattomuus, ilmansaasteet, ihmismassat ja melu ovat niin monen arkipäivää, että hiljaisuudesta, puhtaudesta ja kauneudesta ollaan valmiita maksamaan aina vaan suurempia summia. Ilmastonmuutos taas tahollaan vähentää etenkin talvimatkailuun soveltuvien kohteiden määrää, mikä ollaan esimerkiksi useissa Alppikohteissa saatu jo karvaasti kokea. 

Ilman ainoatakaan teknokraattista, pragmaattista järkiperustetta voidaan todeta, että kaivosta ei pidä missään tapauksessa rakentaa Ylläksen kylkeen. Tärkeimmät asiat nimittäin näkee sydämellään, kuten legendaarinen Pikku Prinssi filosofiassaan toteaa. Mutta vaikka ei uskoisi Pikku Prinssin ajatuksiin, niitä teknokraattisen järkeviäkin perusteluita kaivoksen estämiseksi löytyy lukemattomia. Ja ehkä tärkein niistä on se, että kaivos synnyttänee 300 työpaikkaa, matkailu- ja elämysteollisuuden mahdollisuudet ovat kymmenkertaiset. 

Kysymys kuuluu, kääntyykö Suomi ja sen yksi suurimmista matkailu- ja elämysjalokivistä yhä syvemmälle teollisen aikakauden alkuhämäriin vai aiommeko me siirtyä muun Euroopan mukana palvelutalouden ja elämysteollisuuden aikakaudelle?

Toivon todella, että voin kääntää jatkossakin katseeni Yllästunturilla mihin tahansa ilmansuuntaan ja nähdä ainoastaan upeaa, puhdasta Lapin luontoa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Lappia, sen korvaamattomia luontoarvoja, myydään aivan liian useissa tapauksissa polkuhintaan raiskattavaksi ja tuhottavaksi kaivosyhtiöiden toimesta.

Suomi-neito alkaa maisemallisesti pikku hiljaa muistuttaa rintasyöpäpotilasta, jolta on jotain alkuperäistä ja kaunista poistettu. Karkea vertaus sinänsä, mutta viesti lienee ymmärrettävissä.

Lapin matkailuelinkeinoa ammutaan raskailla mörssäreillä; omien puolelta selkään. "Vain muutaman dollarin tähden". Markkinatalous ei armoa eikä Suomen luontoa tunne.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Toivon todella, että voin kääntää jatkossakin katseeni Yllästunturilla mihin tahansa ilmansuuntaan ja nähdä ainoastaan upeaa, puhdasta Lapin luontoa. »

Se on jo mennyttä, kun siellä on jo se hiihtokeskus majoituksineen ja kaiken maailman antenneja pilaamassa maisemaa. Toki niiden ansiosta voi twiittailla porokuvia eräsoilta. Todellinen Lapin luonto on jossain aivan muualla kuin matkailuyritykset, vaikka epäilemättä niillekin on tilauksensa.

Mutta joo, en voi olla kovin eri mieltä kaivoshankkeesta, jonka hyödyt vaikuttavat ristiriitaisilta ja lopulta ehkä merkityksettömiltä. Sinällään en nyt tiedä onko se lopulta kovin näkyvä, muuta kuin rekkaliikenteen osalta. Jossain metsän siimeksessähän se kaivos kuitenkin taitaa olla. Suurin ongelma taitaa olla ympäristöriskit, jotka vaikuttavat vähän laajemmalla alueella.

Jouko Vanne

No tässähän on sitä pilaamatonta Lapin luontoa Ylläkseltä https://www.flickr.com/photos/65726513@N00/3337162...

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kaikissa teollisuusprosesseissa pitäisi miettiä uusiutuvia ratkaisuja ja vähentää ympäristön turmeltumista.

Toimituksen poiminnat