Sanna Vauranoja Ongelmista ratkaisuja

Tasa-arvosta

Vaalien alla kävin mielenkiintoisen keskustelun omalla Facebook -seinälläni. Suosittelin ihmisiä äänestämään eduskuntaan erinomaisia naisia, jotta tasa-arvo eduskunnassakin toteutuisi. Naisia on Suomessa jopa hieman enemmän kuin miehiä, joten suhdeluvun pitäisi olla lähellä 50-50, kun muun sukupuolisia ei tilastoissa ilmoiteta. Avaukseni luonnollisesti ihastutti ja vihastutti.  

Tämä keskustelu erityisesti, kuten keskustelut yleensäkin, avasi silmiäni tasa-arvon osalta. Olen edelleen tasa-arvon vahva kannattaja, mutta keskustelun tuoksinassa havahduin, että tasa-arvoa ei edistetä, saati toteuteta vain sukupuolten prosenttiosuuksia laskemalla. Olennaisempaa on linja, mitä kukakin henkilö päätöksenteossa edistää.

Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitan, että voivatko naiset ryhtyä esimerkiksi rekkakuskeiksi tai pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajiksi tai miehet lastenhoitajiksi, vanhustenhoitajiksi tai koti-isiksi. Voimmeko me siis toteuttaa itseämme ja osaamistamme vahvuuksistamme vai yhteiskunnan rooliodotuksista käsin? Tässä suhteessa Suomi ei ole vielä aidon tasa-arvoinen, vaikkakin olemme kulkeneet pitkälle tuolla tiellä.

Tasa-arvoinen palkitseminen taas määräytyy kahdella eri tavalla. Maksammeko naisvaltaisina aloina tunnetuista töistä samaa palkkaa kuin miesvaltaisista töistä, esimerkiksi teknisen alan ja sosiaalialan työt kunnassa. Toinen lähestymistapa on sama palkka samasta työstä. Molemmissa meillä riittää yhä tekemistä.

Yhtenä keskeisenä tasa-arvoa hidastavana tai edistävänä konkreettisena kysymyksenä lienee perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Se selittänee ainakin palkkaeroja samasta työstä, miehen euron ollessa naisen 80 senttiä. Siksi perhevapaauudistus on saatava eteenpäin tällä vaalikaudella. Oma toiveeni on 5+5+5 -malli, jossa sama vanhempi ei voi käyttää kaikkia kolmea perhevapaajaksoista. Täysipäiväisestä hoitovapaamallista voitanee tässä yhteydessä kokonaan luopua ja se säilyisi ainoastaan osittaisen hoitovapaan mallilla nykyisen kaltaisena. Oletan, vaikka en sitä ole laskenut, että muutos olisi vähintäänkin kustannusneutraali. 

Mikä siis saa meidät olettamaan, että eduskunnan uudet 94 naiskansanedustajaa ajavat kaikki tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta? Itseasiassa, me tiedämme esimerkiksi keskustan ja kristillisdemokraattien edustajista, että heidän mielestään ”perheet saavat itse päättää”. Argumentti on omaa luokkaansa tasa-arvon edistämättömyyden kannalta, sillä perheet saavat nytkin päättää ja tietysti myös jatkossa, mallista riippumatta. Eri asia on, millaisia toimintamalleja tuetaan yhteiskunnan varoilla.

Tasa-arvosta olemme nähneet vaalivuoden aikana varsin mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Vihreissä vaalit vedettiin kokeneen miespoliitikon johdolla, vaikka päteviä naisiakin olisi ollut saatavilla. 

SDP:ssä varapuheenjohtaja tuurasi puheenjohtajaa alkuvuonna. Marin oppi tehtäväänsä vaikuttavan nopeasti. Jos SDP olisi elänyt kuten itse opettaa, Rinne olisi huilinut rauhassa itsensä hyvään kuntoon ja antanut Marinin hoitaa vaalit. Vaalitulos olisi voinut tällä ratkaisulla olla merkittävästikin erilainen. 

Harmillisin tasa-arvon näkökulmasta oli viimeisin tapahtumasarja, jossa erinomaisesti pääministerin pestin hoitanut Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta jo tänä vuonna. Sinänsä päätös on suoraselkäinen ja ymmärrettävä ”tulos tai ulos” -puheiden jälkeen, mutta jos hän olisi malttanut mielensä ja hoitanut hommaa seuraavaan normaaliin puoluekokoukseen saakka, Saarikko olisi tuolloin mitä luultavimmin asettunut kisaan mukaan. Ratkaisu olisi ollut tasa-arvon näkökulmasta reilu. Nyt Saarikon tekemä päätös oli varsin ymmärrettävä ja kunnioitettavakin.

Tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä on rohkeasti todettava, että malka on aina mukavinta löytää toisen silmästä. Onhan meillä edelleen puolueita, joita ei nainen ole koskaan johtanut.

Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tasa-arvoa edistävä hallitusohjelma Suomeen saadaan ja miten 200 kansanedustajaamme sukupuolesta riippumatta onnistuvat edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassamme. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Minun on nyt ihan pakko taas kerran kysyä, että miksi on niin vaikeaa erottaa toisistaan tasa-arvo ja saman arvoisuus, kun jatkuvasti käytetään ensin mainittua sanamuotoa, vaikka keskustelua käydäänkin selkeästi jälkimmäisestä? Johtuuko se vaan kirjoittajien tai puhujien puuttellisesta kielitaidosta, vai eikö näiden sanamuotojen eroa vaan muuten ymmärretä?

Mielestäni EI OLE MITENKÄÄN VAHEKSYTTÄVÄÄ OLLA (vain) NAINEN!

Saman arvoinen voi olla, vaikka ei tunkeudukaan miehen tontille, eikä se, että sinne tunkeutuu, tee kenestäkään yhtään arvokkaampaa, jos ei sitä aravoa ansaitse olemalla itsessään, omana itsenään, arvokas. Kukaan ei arvosta naista, joka on valittu tehtäväänsä vain kiintiönaisena, jollei hän hanki kannuksiaan osaamisellaan tai muilla argumenteilla.

Sen sijaan, voisimme kysyä, miksi eivät naiseus ja naisten asema sinänsä ja hänen luontaiselle olemukselleen ominaiset asiat ole yhtä arvostettuja kuin miesten?
Johtuneeko siitä, että maailma on niin pitkään ollut miehinen, miesten hallitsema, että nainen on oppinut tuntemaan itsensä heikompana "astiana" ja omaksunut sellaisen asenteen, että vain ne miesten asiat ovat tärkeitä ja vain niihin osallistumalla ja niitä matkimalla, voi saavuttaa arvostusta elämässä ja saada samanveroisen aseman miesten kanssa ja nyt, pyrkiessään vihdoin olemaan ns. tasa-arvoinen, hän ei näe, että voisi puolustaa arvoaan, niitä naiseuden arvoja, myös naiseuden määritteiden varjolla.

Mielestäni tässä olisi nykypäivänä se pontti, mikä pitäisi nostaa framille ja kääntää tämä keskustelun suunta niihin asioihin, jotka loisivat aidon ja kumpaakin sukupuolta omana itsenään arvostavan ilmapiirin.

Silloin ei kenenkään tätytyisi alentua olemaan kiintiönainen tai -mies, vaan hän voisi olla vain nainen tai mies, riippuen siitä, kumman vehkeitä hän kehossaan kantaa.

Käyttäjän HarriNissinen kuva
Harri Nissinen

"Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen."

Niin, lyhyesti sanottuna kaikki sukupuolikiintiöt esim. eduskunnassa ovat tasa-arvon vastaista toimintaa. Olisi järkevämpää palkita osaamisesta, kuin pakottaa kiintiöillä tasaisempaa sukupuolijakaumaa. On itselleni merkityksetöntä olisiko vaikka 80% ministereistä miehiä, tai naisia, jos siellä vain on pätevimmät henkilöt. Mahdollisuuksien tasa-arvo palkitsee osaamista sukupuoleen katsomatta.

Yhteiskunnallisesti sukupuolikiintiöt ovat voineet palvella yleisen asennemuutoksen aikaansaamisessa. Mä väitän, että tämä asennemuutos on jo Suomessa saatu aikaiseksi, eikä ole enään yleistä ylenkatsoa kenenkään osaamista pelkän sukupuolen vuoksi. Tälläiseen osataan puuttua syrjintänä.

Viitaten kommenttiin #1, miellän itse tasa-arvon samaksi asiaksi, kuin saman arvoisena olemisen. Tasa-arvon kannattaja antaa jokaiselle saman arvon. Ihan hyvä idea puuttua myös eri asioiden ja ammattien arvostamiseen.

Tasapäistäminen on taas pakkosyötettynä yksilönvapauksia ja kykyjä rajoittavaa toimintaa. Ei se aina ole huono asia yhteiskunnallisena ilmiönä, jos kitketään esim. häiriökäyttäytymistä pois, mutta tätä täytyy tarkastella katsoen trendiä pitkälle aikavälille. Juice Leskinen sanaili tästä varoituksen sanana hyvin laulussa Viimeinen kylähullu "Kun maailma tasapäistyy, niin persoonat sivuun väistyy". Täysin tasapäistetty maailma olisi helvetti, kun tasa-arvoinen maailma on jotain mitä kohden on mielestäni hyvä pyrkiä ja saavutettuna ylläpitää.

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Asiasta voisimme väitellä hamaan tappiin, mutta ymmärsit varmasti mitä halusin kommentillani sanoa.

Minusta juurikin nämä kiintiöihmiset, päin vastoin kuin tarkoitus lienee ollut, alentavat sen ihmisen arvoa, joka meriiteittä valitaan johonkin tehtävään, eivätkä vain kyseisen henkilön, vaan koko tehtävän arvoa. Ja jos tehtävä on niin mitätön/arvoton, että sitä voidaan valita tekemään kuka tahansa, niin eivätkö silloin myös nämä pätevät ihmset koe olevansa jotenkin alempiarvoisia.

Tällä asialla voitaisi tosiaan kikkailla miten pitkälle tahansa, eikä se siitään muutu, mutta koko tämä tasa-arvohöpötys on juurikin sellaista kikkailua, jossa miehinen mies on kuohittu ja pantu tälle assu eteen, eikä yhteikunta tule enää koskaan tästä toipumaan, jollei sukupuolille palauteta niiden lajille ominaista itseisarvoa.

Uskonpa, että Luoja, miten hänet sitten koemmekin, ei ole alun alkaen asiaa näin suunnitellut, kun on kaksi eri sukupuolta "suunnitellut".

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Tasa-arvon toteutumista varten pitää tutkia riittävän suuria otoksia. Vie pohjan viestiltäsi, että esität vaikkapa Vihreiden ja SDP:n olevan epätasa-arvoisia kun eivät antaneet naisten johtaa puolueitaan vaaleihin. Kyllä siellä vanhoista puolueista oli Vasurit, KD ja RKP, joiden vaaliveturit olivat naisia. Oliko tämä riittävän tasa-arvoista vai olisiko eri puolueiden jotenkin pitänyt ymmärtää valita sopiva määrä naisia puheenjohtajiksi. Varapuheenjohtajan tehtävä on tuurata kun varsinainen pj on estynyt. Sen pestin Sanna ja Maria hoitivat kunnialla. Puolueet sitten aikanaan päättävät kuka missäkin jatkaa puheenjohtajana. Seuraavaksi mahdollisuus päätyä naiseen on kesäkuussa Vihreillä ja syyskuussa Keskustalla. Kummassakaan tapauksessa pimppi ei pätevöitä tehtävään, muttei minulla mitään preferenssiä ole sukupuolen suhteen. Oikeaa tasa-arvoa on vain se, että yksittäisessä valinnassa sukupuolella ei ole väliä. Siksi vastustan myös sukupuolikiintiöitä.

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Tasa-aarvo ei aina ole ollut itsestään selviö ja sen saavuttamiseksi olen oman osani hoitanut, mutta en kiintiönaisena, enkä astinlautana, vaan puhtaasti omilla ansioillani.

Kerronpa teille esimerkn siitä, mitä se on joskus vaatinut.
Ensinnäkin, valmistuin aikanani ensimmäisten naisten joukossa Prosessiteknikoksi, pääaineina sellu ja paperi ja kuten te kaikki varmasti tiedätte, ei papaeriteollisuus vieläkään ole lähelläkään sitä tasa-arvoisuutta, mitä nämä femakkojen idealistiset tavoitteet edellyttäisivät, mutta silloin -70 ja -80 -lukujen taiteessa tilanne oli suorastaan katastrofaalinen, "ukkovaltainen", johon minun tytönheitukan olisi pitänyt ansioideni perusteella päästä/tunkeutua sekaan, samaan aikaan valmistuneiden (hunommilla arvosanoilla kaikki)poikien rinnalla taistelemaan paikasta auringossa.

No, pari vuotta kökötin labrassa ja odottelin mahdollista pestiä, mutta sitten juttelin kerran meidän ylimestarimme kanssa ja hän paljasti, tai oikeammin lausui sen äneen, "karun totuuden", eli "vaikka minä palkkaisin sinut heti tältä istumalta noiden monien jullien tilalle, niin nämä ukon jäärät eivät koskaan tule suomaan sinulle sitä asemaa, mitä sinulle osaamisesi ja koulutuksesi perusteella kuuluisi". Piste. Nyt se oli sanottu ja kun muutenkin olin jo liiton kanssa napit vastakkain, sanoin itseni siltä istumalta irti ja päätin, että hyvä on, minähän en jää tähän notkumaan.

Mutta, kuin vastauksena rukouksiini, löysin seuraavana viikonloppuna Suomen Sokerin Salon tehtaiden ilmoituksen, jossa he hakivat laboratorioonsa esimiestä, jolta vaadittavat ominaisuudet olivat kuin minulle räätälöidyt ja niinpä minä, yltiöpäinen kun olin, päätin ottaa hatkat kotikonnultani ja vaihtaa maisemaan, sinne, missä minun osaamiselleni olisi käyttöä. Tai niin minä idealistina luulin.

Maanantaina minä sitten luuri käteen ja soittamaan ilmoituksessa annettuun numeroon ja kertomaan, mitä olin heille tarjoamassa. Esitettyäni asiani ja kerrottuani, että olisin enemmän kuin valmis kyseiseen tehtävään, odotin tietty, että vastapelurillakin olisi jotain sanottavaa, mutta toisessa päässä lankaa oli pitkä hiljaisuus ja aloin jo epäillä, että yhteys oli jotenkin pulistessani kateknnut, mutta ei....

Aikansa kurkkua selvitelltyään vastasi sieltä ilmeisen konservatiivinen ja varsin arvokkaan kuuloinen herra ja alkoi hakea sanoja siihen tapaan, että "kun tuota..... tuota, kun meillä täällä esimisasemassa ..... tuota, kun meillä täällä ylhäällä ei ole edes sosiaalisia tiloja naisille ja tuota....... kun me emme tuota..... niin ... tuota, kun meille ei ole tullut mieleenkän, että, meille tänne voisi tulla joku nainen..... tuota töihin.....

No, sitä jatkui vähän aikaa ja aloin jo olla kärsimätön, mutta hyvällä kotikasvatuksella sain hillittyä itseni melkoisen kauan, kunnes aikani siinä vaivautuneista repliikkejä vaihdettuamme päätin nostaa kissan pöydälle ja kysäisin herralta suoraan, että "kertokaapa nyt minulle, mitä ne miehet niillä munilla siellä töissään tekevät, kun minulle se ei edes tekun aikana selvinnyt, vaan sielläkin päihitin joka ikisen äijän mennen tullen, niin miksi en pärjäisi siellä työssäkin"?

Hiljaisuus Salon ja Imatran välillä tuntui jatkuvan ikuisuuden, kunnes toisesta päästä lankaa (sieltä Salon päästä) pärskähti ilmoille niin raikuva nauru, että sitä en muissta muulloin kuulleeni ja olin jo valmistautunut vaikka mihin, mutta en kuitenkaan siihen, mitä sitten seurasi. Lyhyt ja ytimekäs kysymys "koska sinä voit aloittaa". Siihen jäivät jäykkä muodollisuus ja viralliset hakemukset, ja huomasin voittaneeni tämän pelin pelaamalla miesten omaa peliä, mutta en heidän, vaan omilla ehdoillani ja omana itsenäni - en heidän jalkarättinään.

Anna Sillanpää

Ongelma on myös se että miesvaltaisilla aloilla on valtavasti naisten työsyrjintää ja kiusaamista. Tämä on paljon vakavampi asia kuin palkkatasa-arvo, vaikka sekin on tärkeä.

Minulla on tekninen korkeakoulututkinto sen lisäksi olen opiskellut paljon MBA kursseja. Totuus on se että rankan syrjinnän takia teknisen opiston suorittaneet miehet ajaa naisten ohi. Minut on vuosikausia jätetty tärkeiden teknisten palaverien ja töiden ulkopuolelle. Esimiehet ja työtoverit kiusaa systemaattisesti ja työn arvostelu on epäoikeudenmukaista. Kun minun työni on vuosikausia virheetöntä sanotaan että työt on helppoja, ne otetaan pois ja annetaan miehille. Sitten niissä on satamäärin vikoja mutta ei töitä oteta pois. Minulle annetaan sitten vaan ylihelppo tai vähäpätöisiä töitä.

Tämä ei ole vain minun eikä uusi ongelma. TEK:n tutkimuksen mukaan 30% naisista on kokenut työsyrjinnästä edellisen vuoden aikana. Meillä ei ole yhtään teknisen korkeakoulututkinnon suorittanutta naista suuemman yrityksen korkeimmassa johdossa, paitsi pari läheisen perhekytköksen takia kuten EK:n hallituksen kaksi jäsentä, mm. Marja Miettinen joka on tehnyt uran isänsä yrityksessä. Miehiä on pilvin pimein.

Monella teknisen korkeakoulututkinnon saaneella naisella on kaksi tutkintoa. On MBA, on väitellyt, jne silti nämä eivät pääse etenemään ylöspäin, eivätkä muutkaan. Meillä on suomalaisissa teknologiayrityksessä enemmän ulkomaalaisia naisia ja naisjuristeja korkealla, vaikka molemmilla on usein vähemmän koulutusta.

Toimituksen poiminnat